”Harvoin virtuoosimainen soitto kohtaa tarttuvan sävellystyön, mutta tätä voi diggailla nyrkkiä puiden” – Ensiferumin Sami Hinkka listaa suosikkilevyjään

Ensiferum, Provinssi 2018
Sami Lommi

Sami Hinkan listalta löytyy levyjä Pink Floydista Symphony X:ään.

Timo Isoahon toimittamassa juttusarjassa suomalaismuusikot valitsevat suosikkilevyjään eri vuosikymmeniltä. Seuraavana omat valintansa esittelee Ensiferum-basisti Sami Hinkka, joka listaa omat lempparinsa ja suurimman vaikutuksen tehneet albumit 70-luvulta kuluvalle vuosikymmenelle saakka.

Basisti yhtyeineen viettää loppukesän tien päällä ja Ensiferumin voi nähdä seuraavan kerran Laukaan John Smith -festivaaleilla 21. heinäkuuta. Sen jälkeen yhtye suuntaa Eurooppaan ja nousee lavalle muun muassa Slovenian Metal Daysissa, Saksan Wacken Open Airissa, Sveitsin Octopode Festivalissa sekä Ranskan Lezard’Os Metal Festissä.

1970-luku: Pink Floyd – The Wall (1979)

”Juuri ja juuri 70-luvun kahinoihin ehtii mukaan marraskuussa 1979 ilmestynyt The Wall. Isoveljeni johdattelivat minut jo pienenä rockin ja heavyn maailmoihin ja tämä levy sekä myöhemmin myös ko. elokuva tuli koluttua läpi lukemattomia kertoja. Albumi on edelleenkin rotaatiossa. Comfortably Numb oli muuten toinen kappale, minkä opin aikanaan soittamaan bassolla.”

1980-luku: Iron Maiden – Powerslave (1984)

”Tältä vuosikymmeneltä olisi ollut vaikka kuinka paljon vaihtoehtoja, mutta Powerslave oli se viimeinen todiste siitä, että Iron Maiden on maailman kovin bändi. Derek Riggsin kansitaiteet olivat aina omaa luokkaansa, mutta Powerslaven yksityiskohdat ja Eddien kolossaalisuus tekivät pieneen poikaan suuren vaikutuksen.”

1990-luku: Dark Tranquillity – The Gallery (1995)

”Tämä levy avasi silmäni raskaammalle metallille ja rähinävokaaleille. Amorphisin Tales From The Thousand Lakes herätti jo huomioni melodisen death metalin tiimoilta, mutta DT:n kiukkuisuus ja Iron Maiden -henkiset kitaraharmoniat tekivät selväksi, että tämä genre
puhuttelee minua todella väkevästi.”

2000-luku: Nightwish – Once (2004)

”Olen digannut Nightwishiä alkumetreiltä asti ja näin bändin ensimmäisen kerran livenä jossain hämyisellä festarilla jo vuonna 1998. Once-albumin kunnianhimoisuus, loistava sävellystyö ja tunnelataus ovat bändin discografiassa omaa luokkaansa. Ghost Love Score on eräs parhaita sävellyksiä, mitä olen koskaan kuullut.”

2010-luku: Symphony X – Underworld (2015)

”Jostain syystä Symphony X oli jäänyt itseltäni ihan paitsioon, kunnes power metal -bändini Metal de Facton laulaja Mikael Salo soitti minulle tätä levyä. Siinä sitten istuttiin sohvalla lonkerotölkit käsissä ja totesin huuli pyöreänä, että ’onpas perkeleen hyvää musiikkia’. Harvoin virtuoosimainen soitto kohtaa tarttuvan sävellystyön (vrt. useimmat progebändit), mutta tätä pitkäsoittoa (ja bändiä) voi diggailla nyrkkiä puiden nousuhumalassa, tai sitten analysoida ja ihastella tyyppien soittotaitoa sekä sävellyskynän terävyyttä.”

”Viihdyttävin lukemani musiikkikirja on Eläkeläisten Suuri suomalainen juopottelukirja. En edes tiedä, tarvitseeko tätä sen kummemmin perustella, hahhah!”

”Tärkein livetaltiointi on ehdottomasti Iron Maidenin Live After Death (VHS). Tahkosin tätä kasettia joka päivä koulun jälkeen, kun treenasin oikean käden sormilla soittamista. Muistan edelleenkin Steve Harrisin bassokuviot tuolta keikalta!”