Mitä Tomi Koivusaari on kuunnellut ”varmaan miljoona kertaa” nukahtamisbiisinä? Amorphis-kitaristi listaa levysuosikkinsa

Taas listataan eri vuosikymmenten parhaita albumeita. Timo Isoahon toimittamassa juttusarjassa kotimaiset rockmuusikot kertovat, mitkä levyt he nostavat 1970-, 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-lukujen valioyksilöiksi, ja tähän mennessä sanansa ovat sanoneet Jouni Hynynen sekä Kaarle Viikate. Nyt sitten päästetään ääneen Amorphisin Tomi Koivusaari.

Koivusaaren valintoihin lukeutuu monenlaista musiikkia aina Pink Floydista Iron Maideniin – tosin on huomionarvoista, ettei melodisen death metalin pioneereihin kuuluvan Koivusaaren listalle ole selviytynyt yhtään kuolometallilevyä. The Cardigans sen sijaan mainitaan, jopas jotain! Bonuksena Koivusaari kertoo suosikkinsa musiikkikirjoista, kuten juttusarjan konseptiin kuuluu.

Amorphisin 13. studioalbumi Queen of Time julkaistaan 18. toukokuuta. Yhtyeen voi nähdä seuraavan kerran keikalla 8.6. Hyvinkään Rockfestissä ja 9.6. Tampereen South Park -festareilla. Kokoonpanon kaikki tulevat keikat voi tarkastaa bändin verkkosivuilta.

1970-luku: Pink Floyd – Meddle

”Tämän levyn B-puolta, jossa siis vain yksi liki 24-minuuttinen biisi Echoes, tuli joskus 1980–90-lukujen taitteessa kuunneltua varmaan miljoona kertaa. Lähes joka yö nukahtamismusiikkina. Biisin puolivälissä olevaan ’lokkikitaraujellukseen’ yleensä heräsin, eikä unta pystynyt jatkamaan ennen kuin biisi selvisi siitäkin tilanteesta ja jatkui duurimpana. Ihan loistava draamankaari häkellyttävän kauniissa biisissä, niin kuin vain Pink Floyd osaa.”

”Nukahtamisperinne taisi katketa vasta siihen, kun vinyylisoittimeni alkoi reistailla eikä palauttanut enää neulaa alkuasentoon vaan jätti röksyttämään levyn päälle. Eihän sellaisessa mökässä voi ihminen nukkua.”

”A-puolen One of These Days taidettiin tapailla coverointimielessä jo Amorphisin alkuaikoina treeniksellä, siinä kun ainoa laululause oli ikäänkuin ördäämällä jo valmiiksi. Lisäksi Abban tuotantoa en voi olla mainitsematta, koska sehän on meikäläisen Beatles.”

1980-luku: Iron Maiden – Powerslave

”Tämä tuli hankittua heti sen ilmestyttyä nuorena naskalina vuonna 1984, ja levy jätti pysyvän jäljen omaan musamakuun. Loistavia biisejä ja loistavaa soittoa, puhumattakaan kansitaiteesta, sanoista ja pelkästään promokuvasta. Albumi ruokki 11-vuotiaan mielikuvitusta ja avasi uuden maailman, jota ei tiennyt ennen tätä olevankaan. Levyä tuli kuunneltua vaihtelun vuoksi jossain vaiheessa myös nopeutettuna eli 45rpm:llä, kunnes ilmestyi Somewhere in Time.”

”Jaetulle sijalle nostaisin Sielun Veljien L’amourhan. Se näytti, mistä tässä kaikessa todellisuudessa on kysymys, nimittäin alkukantaisuudesta. Haluaisin myös Pixiesin levyt mainita, muttei mahdu. Mahtuipas.”

1990-luku: Roger Waters – Amused to Death

”Tämä on myös lähes täydellinen levykokonaisuus. Hieno anti-war-tematiikka, äänimaisema, soitto ja tietenkin biisit. Lisäksi viehättää hieman raaempi ja rouheampi tuotanto verrattuna miehen aikaisempiin teemalevyihin Pink Floydissa.”

2000-luku: The Cardigans – Long Gone Before Daylight

”Tällä levyllä kaikki on kohdallaan. Ehkä täydellisin poprock-albumi ikinä vahvoine country-vivahteineen. Biisit, soundit, soitto ja ah-niin-ihana Nina Perssonin ääni. Voimarotaatiossa edelleen.”

2010-luku: Arvotaan vaikkapa Toolin tuleva levy

”Liian tällä vuosikymmenellä nyt, eli ei pysty tietämään, mikä noussee tärkeäksi. Siksi sanon tämän, koska se ei voi olla huono.”

Paras musakirja:

”Musakirjoista diggailen yleisesti myös, mutta voisin tässä nostaa Stonen sekä Kingston Wallin kirjat. Kummankin tarinat risteävät omaa nuoruutta ja tapahtumia, joten mahtavia aikamatkoja kumpainenkin.”