Nykymetallin mestariyhtye Lorna Shore voi olla liikaa puristeille – ”Ei voisi vähempää kiinnostaa”, sanoo laulaja Will Ramos

Timo Isoaho jututti uuden metallimusiikin kuuminta nimeä Soundiin 9/22. Will Ramos tunnetaan kunnioitettavasta karjumisrepertuaaristaan, mutta seuraavaksi hän haluaisi ihan vain laulaa.
28.10.2022 12:52

Amerikkalaisen metalli-innovaattorin Lorna Shoren uuden albumin nimi on Pain Remains. Se niitti edellisen Soundi-lehden arvostelussa täydet pisteet, ja kriitikko Mikko Merilinna linjasi teoksen ”maailmanlopun soundtrackiksi”. Eikä kuvaus mene metsään.

Jossakin sinfonisesti pauhaavan death- ja black metalin sekä äärimmäisen tiukasti soitetun deathcoren välisessä epäpyhässä maastossa operoiva Pain Remains nostaa ensin karvat pystyyn, ja sitten jälkeen täytyykin jo haukkoa henkeä. Kunnianhimoinen levy soi niin brutaalin aggressiivisesti ja salakavalan tarttuvasti, ettei tule mieleen, milloin sitä olisi edellisen kerran törmännyt näin äärimmäisen kiihkeään ja intensiiviseen kokonaisuuteen. Itse asiassa tuskin koskaan.

– Olemme parhaillaan Euroopankiertueella Parkway Driven kanssa, ja meillä on ollut aivan järkyttävän kivaa, keulakuva Will Ramos intoilee heti haastattelun alkajaisiksi.

Vuonna 2010 perustetun Lorna Shoren rivistössä on ehtinyt vaikuttaa solisti jos toinenkin. Toivoa sopii, että lukuisat erilaiset tyylit suvereenisti hallitseva Will Ramos pysyy kyydissä, sillä miehen suoritus Pain Remainsilla on linjassa ryhmän muiden superlahjakkaiden muusikoiden kanssa: se on suorastaan käsittämätön.

– Mikä on salaisuuteni? Varmaankin hyvä imitaatiokyky, hymähtää Ramos.

– Kuuntelin aikoinaan todella tarkasti esimerkiksi Job For A Cowboyn Jonny Davyn ja Lamb Of Godin Randy Blythen suorituksia, ja yritin sitten tehdä perässä jotakin samankaltaista. Aluksi niiden enemmän tai vähemmän epäinhimillisten äänien tuottaminen tuntui varsin haastavalta, mutta hiljalleen aloin saada juonen päästä kiinni.

Mikä on seuraava tavoitteesi solistina?

– Tahtoisin… laulaa, nauraa Ramos.

– Kyllä vain: aion jatkossa ottaa haltuun myös melodisempia ja perinteisempiä juttuja. Ei kuitenkaan syytä huoleen: Lorna Shoresta ei ole jatkossakaan tulossa radiokelpoista!

Mennäänpä uuden levyn äärelle. Millaista Pain Remainsin valmisteleminen oli?

– Pandemian vuoksi meillä oli reilusti aikaa, ja tekeminen oli äärimmäisen hienoa. Vaikka olen yhtyeen tuore jäsen, olimme jo aiemmin ehtineet valmistella …And I Return To Nothingness -ep:n (2021), joten tunsimme toisemme myös “studiotyyppeinä”, sanoo Ramos.

– Kun tällaista materiaalia kirjoitetaan ja nauhoitetaan, kaikkien täytyy olla täsmälleen samalla sivulla. Pienimpiäkään poikkeuksia ruodusta ei suvaita, tai korttitalo kaatuu rymisten. No, se ei kaatunut, ja olen äärimmäisen ylpeä siitä, millaiseksi Pain Remains lopulta muodostui.

Ensi kesän Tuska-festivaalille saapuva Lorna Shore on äärimmäisen soittotaitonsa ja kompleksisen materiaalinsa kanssa ”seuraavalla tasolla”, ja tällaiset raikkaat tuulet tietenkin ärsyttävät luupäisiä vanhan liiton metallidiggareita. Siltikin tuntuu varsin erikoiselta, ettei Lorna Shorea löydy planeetan raskaita yhtyeitä listaavalta Metal Archives -sivustolta. Heavy metalin ”nettiraamattu” Blabbermouth on samoilla linjoilla: sivusto ei juuri noteeraa Lorna Shorea.

Yritetäänkö yhtye vaieta kuoliaaksi?

– En viitsi vaivata päätäni tällaisilla asioilla, Ramos sanoo.

– Lorna Shoren suosio on kovassa nousukiidossa, ja me välitämme ainoastaan meidän faneistamme. Jos jonkun Metal Archivesin jääräpäinen ylläpitäjä ei pidä meitä “metallibändinä”, niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Hah hah!

Vielä yksi juttu: mitä pidät siitä kuvauksesta, jonka mukaan Pain Remains on soundtrack maailmanlopulle?

– Sehän on aivan täydellinen määritelmä, huudahtaa laulaja.

– Jos olisimme keksineet tuon itse, olisimme käyttäneet sitä albumin markkinoinnissa!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 9/22.

Lisää luettavaa