Eräs merkittävä jazz-elämä tuli päätökseensä 12.9.2022, kun pianisti Ramsey Lewis nukkui pois 87 vuoden iässä. Chicagossa syntynyt Lewis ylsi jazzlevyillään jopa miljoonamyynteihin ja nautti laajaa crossover-suosiota halki yleisösegmenttien ja sukupolvien. Hän osasi tehdä musiikistaan helppoa tekemättä siitä yhdentekevää.
Brittilehti The Guardian mainitsee nekrologissaan Lewisin musiikin tulleen erityisesti sikäläiselle nuorisolle klubikulttuurin kautta. Vuoden 1965 Ramsey-levytys Billy Pagen kappaleesta The In Crowd nousi listahitiksi Yhdysvalloissa ja avasi ovia tanssilattioille Briteissä – olihan kappaleen alkuperäisversio, jonka lauloi soulmies Dobie Gray, olennainen osa northern soul -klubikulttuurin tarinaa saarivaltiossa.
Lewisin kappaleiden klubisuosio Isossa-Britanniassa jatkui 1980-luvulla uuden sukupolvien tiskijukkien tykitellessä hänen 60-luvun hittejään mod-yleisön kansoittamien klubien tanssilattioille. Gilles Petersonin svengijazzin ytimessä on nippu Ramsey-biisejä, todennäköisimmin seiskatuumaisilta soitettuina.
Ramsey Lewis oli suosittu amerikkalainen artisti, joten miksi korostaa hänen rooliaan eurooppalaisen dj-kulttuurin tarinassa?
No, henkilökohtaisella tasolla ainakin siksi, että tuskin kirjoittaisin tätä tekstiä ellen olisi kuullut samaisten gillespetersonien esittelevän Ramsey Lewisin kaltaisia akustisen svengijazzin laatunimiä dj-seteissään ja radio ohjelmissaan. Samalla kiinnostuin ajatuksesta etsiä lisää vastaavaa ”rare groove” -soundia omaankin kuunteluun ja lopulta omille dj-keikoilleni. Ramsey Lewis oli nu jazz -sukupolven kasvatille esimerkki siitä, että on ”aitoa” eli vanhempaa jazzia, joka svengaa niin maan perusteellisesti ja toimii täysillä myös nykyajan klubikontekstissa.
Ramsey Lewisin aktiivinen ura muusikkona kattaa kuutisen vuosikymmentä. Chicagolaiset levymerkit Argo ja Cadet (myöhemmin Chess) olivat tärkeitä Lewisin musiikin julkaisijoita hänen uransa huippuvuosina. Jo Ramsey Lewis Trion debyytti, Ramsey Lewis And His Gentlemen Of Swing vuodelta 1956 kertoo mihin suuntaan lähdetään. Parikymppinen Ramsey yhtyetovereinaan basisti El Dee Young ja Isaac ”Red” Holt soittavat levyllä yhdeksän biisiä, joista suurin osa on lainakamaa ja mausteena muutama Lewisin oma sävellys – kaava, joka toistuu usealla trion levytyksistä. Yhtyesoundi on varsin juureva, luonnollinen.
Juuri Young ja Holt muodostavat Lewisin kanssa hänen merkittävimmän kokoonpanonsa, äärimmäisen vetävästi svengaavan jazztrion, jonka levytyksiä miljoonat kuuntelivat. Jo koulupoikina yhtyeensä muodostanut kolmikko tuki toisiaan taidokkaasti, ja Ramsey trion nokkamiehenä pianonsa takana kehitti levy levyltä soittoaan, joka kuulostaa vaivattomalta ja aina musiikkia palvelevalta.
Alttosaksofonisti Steve Wilson on kuvaillut Lewisin ”chicagolaista” soittotyyliä ”kokonaisvaltaiseksi, kaiken afroamerikkalaisen musiikin historian sisältäväksi, ja samalla vähemmän elitistiseksi kuin newyorkilainen soundi”. Äärimmäisen inspiroiva ajatus!
Myöhemmin akustisesta pianotriojazzista myös sähköisen funkin ääreen siirtynyt Lewis kuljetti musiikissaan paljon enemmän kuin vain soittamiaan nuotteja ja sointuja. Ramseyn ilmaisu on äärimmäisen mehukasta. Hänen musiikkiaan kuunnellessa saattaa jopa ujo suomalainen ymmärtää, miksi estoton amerikkalainen välillä keikalla huudahtaa ”yeaaah!” soolon päättyessä, kuten aika ajoin livelevytyksillä kuullaan.
Ramsey Lewisia kiinnosti jazz. Hän toimitti omia radio-ohjelmiaan, joista ensimmäinen, Legends Of Jazz, alkoi vuonna 1990. Se, että Lewisin levyt möivät miljoonia ja että hän täytti tuhansia ihmisiä vetäviä keikkapaikkoja tarkoitti aikalaisjazzin puritaanipiireissä sitä, että pianistin asemaa jazzin eturintamassa ei koskaan oikein kunnolla tunnustettu.
Siis muusikkopiireissä. Tämä tuntuu nykyperspektiivistä tarkasteltuna kummalliselta. Lewisin levyillä kuulee pianistin, joka hallitsee ilmaisunsa ja tyylinsä liki täydellisesti, soittaa erinomaisesti yhteen kanssamuusikoidensa kera, ja yksinkertaisesti svengaa. Kenties asiaan liittyi myös kateutta.
Historiallisesta näkökulmasta Ramsey Lewis jää monien radikaalimmilla tavoilla jazzin muotokieltä haastaneiden artistien varjoon merkittävistä muusikoista puhuttaessa. Tässä ajassa sen ei kannata antaa hämätä. Todisteita Ramseyn loistavasta meiningistä löytyy runsaasti, omasta levyhyllystäni jopa kymmenittäin, ja ne kertovat sen tärkeimmän asian kiistattomasti: Ramsey Lewis oli uudistumiskykyinen ja näkemyksellinen tekijä, joka jätti jälkeensä viljalti hemmetin hyvää musiikkia.
Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 1/23.