Rankkaa rakkaasi, osa 3 – Kotiteollisuus-kiekkojen viisi parasta ja paskin à la Jouni Hynynen

"Meidän ei ole ensimmäisen levyn jälkeen tarvinnut hävetä. Kaikki on ollut hyppysissä."

Takana 12 studioalbumia + coverit ja kokoelmat.

Levyt ovat kuin lapsia, ei niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Nyt kuitenkin laitetaan. Soundi.fi:n Rankkaa rakkaasi -sarjassa tunnetut suomalaiset artistit puhuvat suunsa puhtaaksi omista studioalbumeistaan. Mikä levy oli hyvä, mikä paras ja milloin ei oikein luistanut. Miksi ei? Entä mitkä ovat tekijöiden omat suosikkibiisit kultakin kiekolta? Tämäkin selviää. Ensimmäisenä suunsa puhtaaksi puhui Anssi Kela ja toisena yhtyeensä äänitteistä tarinoi Turmion Kätilöiden Master Bates. Nyt vuorossa on mies, jolla on mistä valita. Pöydälle nostetaankin tällä kertaa viisi parasta ”ja paskin” valintastrategiaa valottavan pohjustuksen kera. Jouni Hynynen: ole hyvä ja Rankkaa rakkaasi.

Olen sitä mieltä, ettei meidän ole ensimmäisen levyn jälkeen tarvinnut hävetä. Kaikki on ollut hyppysissä. Miksi tehdä huonoja levyjä, jos osaa tehdä hyviä? Fiilis-eroja tehdessä on toki ollut. Välillä on ollut tiukempaa ja välillä taas liiankin rento fiilis. Nämä asiat tietenkin vaikuttavat siihen, miltä mikäkin levy näin jälkikäteen kuulostaa. Levyjemme objektiivinen arviointi on minulle mahdottomuus, sillä niistä jokaista määrittävät liiankin vahvasti muistot ja tapahtumat juuri kyseisen levyn teon ajalta: mitä kitaraa käytin, mikä oli fiilis biisejä tehdessä ja äänittäessä, miten bändin dynamiikka toimi treenivaiheessa ja keikoilla, miten henkilökohtaiset elämämme sujuivat ja niin edelleen. Väitän, että Kotiteollisuuden tapauksessa objektiivinen arviointi on mahdotonta myös kriitikoille, koska tuntuu, että joka arvioon pitää nykyisin liittää jonkinlainen nälväisy ”sen Hynysen” persoonasta. No, sitä saa mitä tilaa, sekin myönnettäköön. Joka tapauksessa ”arvotan” levymme tässä nyt puhtaasti fiiliksen mukaan. Sen mukaan, mitä tuntemuksia niiden tekemisestä on jäänyt mieleen, en sen, minkälaiset biisit milläkin levyllä on. Vanhaan on turha palailla, ellei sitten treenimielessä, ja meillä on sen verran laaja tuotanto, etten tähän hätään jaksa, enkä edes kerkeä levyjämme läpi kuuntelemaan. Tältä tuntuu siis nyt. Huomenna on sitten toisenlainen fiilis.

1. Kruuna/klaava (2015)

Tietysti uusin levy tuntuu aina parhaata. Ainakin pitäisi. Mutta tämä oli kyllä selkeä työvoitto. Vaikea levy aloittaa, mutta helppo tehdä lopulta. Johtui siitä, että minua ei kiinnostanut tehdä yksin biisejä. Pidin sitä liian isona urakkana, kun elämässä oli muutakin vipinää. Otimme Aaltosen Miitrin biisintekoremmiin ja sitten alkoi tapahtua ja innostuin itsekin. Tai me kaikki innostuimme, rakensimme biisejä kimpassa kuten ennen vanhaan. Teimme Joensuun kupeessa soittopohjia, joihin minä sitten sain kehitellä melodioita ja lauleskella niitä kaikessa rauhassa biiseiksi himassa. Laulut viimeisteltiin tietysti studiossa myöhemmin, mutta kaiken kaikkiaan vaivatonta raportointia, tavallaan uusi alku. Tulevaa levyä tehdään samalla metodilla juuri tällä hetkellä.

Suosikkibiisini: Piru lukee Raamattua

2. Helvetistä itään (2003)

Läpimurto ja siinä mielessä tärkeä levy. Helppo tehdä, materiaalia oli paljon ja kyllä sitä äänitettiinkin. Hengailtiin Hongiston kotona Tikkalassa ja ääniteltiin hissukseen. Itse asiassa levy treenattiin myös siellä. Finnvox C:ssä oli miksausvaiheessa ilmastointi paskana, siellä oli kuuma kuin helvetissä. Kävin Karmilan kanssa monesti työpäivän päätteeksi istumassa Hakaniemessä, katselimme kun spuget tappeli. En ole varma, onko tämä välttämättä toiseksi paras levymme, mutta viiden joukossa kuitenkin varmasti.

Suosikkibiisini: Veri valuu maahan

3. Maailmanloppu (2013)

Tämä oli myös helppo kasata, biisejä tuli liukuhihnalta. Oli vähän rokimpi vaihde silmässä. Tämä on Holopaisen Tuomaksella äänitetty, kuten myös Ukonhauta (2009) ja Kotiteollisuus/Kalevan miekka (2011) ja niputan näihin varmaan siitä syystä saman fiiliksen. Hyviä kokonaisuuksia kaikki, mutta Maailmanlopun aikaan minulla oli uusi ihmissuhde hyvällä mallilla ja bändilläkin oli stressitön ote. Hyvää aikaa.

Suosikkibiisini: Yötä vasten

4. Ukonhauta (2009)

Tämä puolestaan on hyvä esimerkki vaikeasta levystä. Oli jostain syystä helvetillinen kiire ja minä tein biisit täysin yksin. Edellinen bändilevy oli tehty yli kaksi vuotta aikaisemmin ja sen ja tämän välissä tuli yksi kokoelma (Murheen mailla 19962007, 2007) ja Sotakoira I -cover-levy (2008). Jälkimmäinen tehtiin lähinnä siksi, että saisimme itsemme taas käyntiin ja studioon. Pusersin biisit kasaan väkisin, mutta helvetin hyvä tästä lopulta tuli. Välillä pitää vaan painaa, eikä jäädä odottelemaan inspiraatiota. 7-levy (2005) on pari tälle, fiilis tehdessä oli sama. Sekin on muuten pirun kova.

Suosikkibiisini: Taivaankaunis

5. Iankaikkinen (2006)

Tässä oli myös kaikenlaista harmia aluksi. Pidimme tarkoituksella kesän keikkataukoa, jotta saisimme uuden treenikämppämme rakennettua ja harjoiteltua biisit valmiiksi. Sinkkonen meni sitten kaatumaan prätkällä  se loukkasi kätensä ja treenaus jäi vähälle. Hongistoa ei näkynyt treeneissä eikä demoa äänitellessä ollenkaan, se teki Tuuliajolla-kiertuetta (joka oli sitten elokuussa 2006) ja muutakin sählinkiä sillä taisi olla. Mutta sitten kun viimein pääsimme Korpiselkätalolle Venäjän rajan tuntumaan tätä äänittämään, kaikki meni hyvin. Lauluosuuksien teosta jäi hyvä fiilis, tein niitä Karmilan kanssa Helsingissä kahdestaan. Asustelin alkusyksyn Aleksis Kiven kadulla ja tein pitkiä juoksulenkkejä kuulaassa syysillassa. Ja istuin baareissa tietty.

Suosikkibiisini: Tuonelan koivut

Paskin Kotiteollisuus-albumi juuri nyt:

Hullu Ukko ja Kotiteollisuus (1996)

Nyt ei oikeastaan puhuta edes samasta bändistä, mutta pimeä, haparoiva hetki meidän historiaa tämä tietysti on. Vitutti ja hävetti jo alkusyksystä, kun kävin levy-yhtiöstä hakemassa tekijäkappaleita, sillä olin keväällä jo tajunnut, miten pieleen homma meni. Kansista lähtien kaikki oli tehty päin persettä. Biisejä oli aivan liikaa, kuten ensimmäistä levyään tekevillä bändeillä usein on, eikä minkäänlaista raakkausta tehty. Kukaan ei katsonut aloittelevan bändin perään studiossa. Mutta on tässä jotain hyvääkin: tämän jälkeen olemme nimittäin tienneet tasan tarkkaan miten EI ainakaan pidä toimia.

Suosikkibiisini: Puhetta

Että noin. Tavan mukaisesti alla vielä vertailun vuoksi eniten Spotify-suosiota vuosien varrella haalineet Kotiteollisuus-kappaleet. (Huom: Hullu Ukko ja Kotiteollisuus -albumia ei palvelusta löydy.)