Levyt ovat kuin lapsia, ei niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Nyt kuitenkin laitetaan. Soundi.fi:n uudessa sarjassa tunnetut suomalaiset artistit puhuvat suunsa puhtaaksi omista studioalbumeistaan. Mikä levy oli hyvä, mikä paras ja milloin ei oikein luistanut. Miksi ei? Entä mitkä ovat tekijöiden omat suosikkibiisit kultakin kiekolta? Tämäkin selviää. Ensimmäisenä suunsa puhtaaksi puhui Anssi Kela ja tänään on tuoreella Diskovibrator-pitkäsoitollaan albumilistaykköseksi kiilanneiden Turmion Kätilöiden Master Batesin vuoro ojentaa yhtyeensä diskografiaa. Ei muuta kuin rakkaita rankkaamaan!
1. Diskovibrator (2015)
– Vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, niin kyllä toissa viikolla ilmestynyt albumi on mielestäni yhtyeen paras. Ja niinhän sen kuuluu ollakin. Jos se ei olisi, niin se olisi pitänyt jättää tekemättä. DV on ehjä kokonaisuus ilman yhtäkään täytebiisiä. Pidän sen dramaattisista kertosäkeistä sekä uudistuneesta soundimaailmasta, jonka yhtyeen studio-osasto onnistui luomaan.
Suosikkibiisini: Sinä Saatana. Tämän takana on vittumaisen synkkä tarina, karvat nousee pystyyn vielä soittamistilanteessakin.
2. Perstechnique (2011)
– Niin ikään erittäin ehjä kokonaisuus, josta en turhaa biisiä löydä. Tämä levy toi mielestäni yhtyeen uuteen aikakauteen uuden kitaristin myötä. Monet kehuvat uutta levyään aina erilaiseksi, mutta tässä kohtaa me tehtiin oikeasti jotain erilaista verrattuna edelliseen levyyn. Toisen solistin näkyminen ja kuuluminen tapahtui tässä viimein ihan kunnolla.
Suosikkibiisini: Hellbound Earth. Tämä komppi kulkee vaan niin saatanan hyvin, että mun on pakko alkaa joraamaan.
3. U.S.C.H! (2008)
– Vanhan ajan TK:n paras levy. Enemmän kitarakaahausta kuin teknobiittiä. Jollain tavalla iso levy. 13 biisiä on myös käsittääkseni meidän ennätys yhdellä levyllä. Noista biiseistä on jäänyt livesettiin elämään muutamat takuuvarmat hitit, jotka tipahtaa juntille vieläkin. Tämän levyn julkaisu oli melko tuskaa ja täynnä ongelmia, kunnes se jaettiin ihmisille ilmaiseksi.
Suosikkibiisini: Million Dollar Business. Tämä on samalla lempibiisini koko TK-tuotannosta.
4. Technodiktator (2013)
– Se on hyvä levy ja täynnä hittejä. Tiedän, että yhtyeen muut jäsenet rankkaavat tämän korkeammalle, mutta minulle tältä levyltä kolahti lähinnä vain nuo sinkkubiisit. En oikein tiedä miksi. Soitto ja soundimaailma on aivan priimaa ja nuo hititkin ihan terävintä kärkeä, mutta niistä muista biiseistä en varmaan sitten vaan löytänyt sitä juonta. Ehkä vielä löydän. Tai sitten tämä levy on se välilevy, kun yhtyeen historiikkia joskus tämän vuosisadan lopussa kansiin laitetaan.
Suosikkibiisini: Jalopiina. Huikea livebiisi.
5. Hoitovirhe (2004)
– Debyyttilevy. Tänä päivänä se vähän hymyilyttää. Hymyilytti se silloinkin, mutta eri tavalla. Media lyttäsi huumoriksi, eikä antanut mahdollisuutta jatkoon. Onneksi fanit ottivat omakseen ja antoivat valtuutuksen seuraavallekin levylle. Hirveetä uhoa ja kaahausta täynnä koko levy. Se oli siinä ajassa paras levy ever, mutta kun nyt rankataan, niin kyllä se jää säälipleijareihin.
Suosikkibiisini: Paha ihminen. Aiheuttaa kylmiä väreitä edelleenkin.
6. Pirun nyrkki (2006)
– Jonkun oli pakko jäädä viimeiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä huono levy olisi. Väittävät, että toinen levy on aina se vaikein paikka, paska sanonta. Miten niin olisi? Tästä nyt vaan sattui tulemaan tämmöinen. Lähettiin melko rohkeasti kokeilemaan, että mikä kaikki se tuonne kansalle uppoaakaan. Koneiden määrä lopputuotteessa lisääntyi merkittävästi ja saattoi ottaa paikoittain jopa liiankin hallitsevan aseman. Tämä kaikki oli kokeiltava. Tämä levy oli tehtävä. Eikä se ole huono levy. Se on hyvä levy.
Suosikkibiisini: Pirun nyrkki. Johtuen synkästä kertsistä, mie tykkään semmoisista.
Silviisii. Jälleen alla vertailun vuoksi: eniten Spotify-suosiota vuosien varrella keränneet Turmion Kätilöiden kappaleet.