Kävelen Intiankatua ja kuuntelen With My Mindia. Yritän painaa mieleeni Kingston Wallin debyytin avaavan kappaleen kuulokuvan mahdollisimman tarkasti. Kaikki tässä hetkessä tuntuu muistuttavan lyhytikäisen yhtyeen traagisesta tarinasta. Petri Walli (1969–1995) otti elämänsä aikana vaikutteita Intian-matkoiltaan niin musiikkiin kuin sen ulkopuolellekin.
Olen matkalla Kingston Wall I -levyn (1992) uudelleen miksatun version ennakkokuuntelutilaisuuteen. Genelecin showroomissa minua ovat vastassa miksaaja Robert Palomäki sekä Petri Wallin veli Aki. Rumpali Sami Kuoppamäki ehtii tervehtiä pikaisesti ennen poistumistaan, ja basisti Jukka Jylli saapuu paikalle kuuntelun loppuvaiheilla.
Kuuntelutilaisuuteen kutsutut istutetaan muutaman kymmenentuhannen euron Genelec-seinän eteen. Kuinkahan ison osan kokemuksesta kuuntelulaitteisto tulee tekemään?
With My Mind lähtee soimaan studion kaiuttimista. Pala nousee kurkkuun ja kylmät väreet kulkevat iholla. Tilanteen jännitys alkaa purkautua. Kaikki kuulostaa selkeämmältä. Erilliset raidat ovat helposti havaittavissa, ja alkuperäisäänitettä vaivaava kotiäänitystunnelma on saatu häivytettyä pois. Nostatukset toimivat tehokkaammin ja tuntuu, että Petri Wallin wah-pedaaliinkin on tullut reippaasti lisää sädettä. Kitarasoundit ovat muhkeammat, ja kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia on havaittavissa ilman äärimmäistä keskittymistä ja arvailua.
Idea levyn uudelleen miksaamisesta sai alkunsa, kun Robert Palomäki teki With My Mindin nauhoista koemiksauksen Kimmo Aroluoman Kingston Wallin perintö -kirjaprosessin yhteydessä. Palomäellä on pitkä historia yhtyeen kanssa. Hän miksasi osittain Kingston Wall II -levyn sekä miksasi ja äänitti Tri-Logyn kokonaisuudessaan. Hän on toimi myös bändin miksaajana keikoilla.
Uuteen miksaukseen käytettyä yhteistuntimäärää Palomäki ei ole laskenut. Jukka Jyllin ja Aki Wallin luotto Palomäellä on ollut alusta saakka.
– Roope on ollut siellä paikan päällä katsomassa miten nämä hommat on tehty aikanaan. En mä osaisi kuvitellakaan ketään muuta tekemään tätä, Aki Walli sanoo.
Palomäki huomauttaa, että 90-luvulla musiikin tallentaminen oli aivan toisenlaista kuin tänä päivänä. Muusikoilla on nyt täysin erilaiset tekniset mahdollisuudet tehdä hyvää jälkeä, vaikka omalla työhuoneella ilman minkäänlaista budjettia.
– Tuon ajan meininki on ollut, että kompressoidaan vähän niin kuin varmuuden vuoksi, että asiat pysyvät kontrollissa. Uudessa miksauksessa olen keskittynyt siihen, miten ne kappaleet on oikeasti soitettu. Kun asioista saa selvää, niin fiiliskin välittyy eri tavalla, Palomäki sanoo.
Miksaukseen on saatu ajattomuuden tuntua. 90-lukulaisuutta on saatu häivytettyä. Jukka Jylli kertoo olleensa todella
tyytyväinen kuullessaan miksauksen ensi kertaa.
– Mulle ne livekeikat ja se fiilis olivat aina se juttu. Levyn uusi miksaus vie minua enemmän sinne Tavastialle ja tuo sen ajan kuvaa paremmin esiin. Muistan kaiken selkeästi vieläkin, Aki Walli sanoo.
Palomäen visiona on ollut tehdä ikään kuin huomaamattomia parannuksia. Kaikkea häiriötä ei ole pyritty poistamaan. Vaikkapa ennen Waste Of Timen ensimmäistä kertosäettä tuleva kitararaapaisu on jätetty levylle.
– Ihmiset muistavat, miltä paikassa haisi tai mitä he olivat syömässä, kun kuulivat Kingston Wallin ekan ensi kertaa. Jos sitä kuulokuvaa lähdetään muokkaamaan liiaksi, aiheuttaa se hylkimisreaktion. Joku on liian väärin. Ajattelin, että siinä menee raja, kuinka paljon levylle voi tehdä. Että kuinka paljon voi parannella jäämättä kiinni. Isoin parannus vanhaan on tullut siinä, että 90-lukulainen tapa tehdä äänityksiä on saatu pois itse musiikin edestä. Olen puhunut ikkunoiden pesusta, Palomäki kertoo.
– Hankalinta on vetää raja, kuinka paljon levylle voi tehdä, ennen kuin alkuperäinen muuttuu liikaa. Levy alkaa helposti kuulostaa väärältä, vaikka se olisikin teknisesti parempi. Olen lähettänyt erilaisia versioita noin kymmenen ihmisen porukalle, jossa oli mukana Jukan ja Samin lisäksi muun muassa Kie Von Hertzen. Tämä antoi perspektiiviä omaan tekemiseen, Palomäki sanoo.
Uudessa versiossa kitaran lähi- ja ambienssimikin vastavaiheisudesta on päästy eroon. Mikkien oikea ajastus tekee levyn kitaroille tyypillisestä riipivästä yläpäästä hieman pehmeämmän ja korvalle miellyttävämmän. Selkeästi tämä kuuluu Tanyan introssa. Jukka Jylli nostaakin nimenomaan Tanyan yhdeksi uuden miksauksen parhaiten onnistuneista kappaleista.
– Siinä on ollut helppo onnistua, kun kappaleessa on niin vähän tavaraa, Palomäki toteaa vaatimattomasti.
– Myös Used To Feel Beforeen tuli meininkiä. Niissä sä olet kuule onnistunut, Jylli kehuu Palomäkeä.
Analoginauhojen heikko kunto aiheutti myös haasteita, ja niiden digitoinnista vastasi alan asiantuntijayritys Diginord. Kingston Wall I on äänitetty neljälle enemmän tai vähemmän käytetylle nauhakakulle. Viimeinen, parikymmenminuuttisen Mushroomsin sisältävä nauha on täytynyt pyörittää hitaammalla nopeudella koko kappaleen tallentamiseksi.
– Ensimmäiselle kakulle oli aiemmin äänitetty Problemsia, ja hiljaisissa kohdissa taustalla kuului Tumppi Varosen bassonsoittoa. Se oli nauhoista huonokuntoisin, Palomäki kertoo.
Uusi miksaus on tuonut levylle enemmän yhdessä soittamisen tuntua.
– Tämä ensimmäinen on vähän kuin kokoelmalevy. Bändillähän oli jo historiaa kolmen rumpalin ajalta tuossa vaiheessa. Vain avausraita With My Mind ja And I Hear You Call ovat Kuoppamäen aikaisia kappaleita, ja ne ovat kyllä mun mielestä levyn parhaimpia. Toista levyä pidän vasta todellisena bändin voimannäyttönä. On aika huvittavaa, ettei Shine On Me (kakkoslevyn avainkappale) mahtunut ekalle levylle, Jylli sanoo.
– Kingston Wallin biisit muuttuivat koko ajan. En tuolloin kuunnellut levyjämme juuri lainkaan, etten saisi itsestäni vaikutteita. Nämäkin biisit olivat ihan erilaisia vuonna 1994 kuin ne ovat tässä. Vuosien saatossa siihen on jo tottunut, että ne kuulostavat tuollaiselta ja sillä hyvä, Jukka Jylli muistelee.
Levy on äänitetty alun perin livenä ja varsin ripeään tahtiin. Yksityiskohtia ei ole palattu korjailemaan jälkikäteen.
– Varsinaisesti mitään ei jäänyt hampaankoloon, kun levy ilmestyi, mutta en mä siitä kovin paljoa jaksanut innostuakaan silloin. Raitoihin ei pahemmin kajottu äänityksen jälkeen, ellei tullut jotain, Petrin sanoin kardinaalivirhettä. Sitten otettiin uudestaan. Siinähän se levyn taika osittain piileekin, Jylli sanoo.
– Jos uudet miksaukset alkavat häiritä liikaa, voi kuunnella niitä vanhoja, Palomäki jatkaa.
Aki Walli väläyttää kolmannen Kingston Wall -kirjan mahdollisuutta.
– Siihen tulisi ainakin enemmän kuvia. Me ollaan jo Viljamin (Petri Wallin saagan kirjoittanut Puustinen) kanssa siitä puhuttukin, Walli sanoo.
Tiedustelen Jylliltä ja Palomäeltä, mitä he ajattelevat siitä, että bändi on tänä päivänä suositumpi kuin koskaan. ”Monenlaista”, Jylli vastaa ikään kuin kierrellen.
– Näin hiljattain videon Oranssin kulttuurikeskukselta Suvilahdesta, jossa yläastebändi veti We Cannot Movea ja salillinen saman ikäisiä pomppi tasajalkaa mukana. Vaikea niitä suosion syitä on eritellä. Minusta se on ihan oikein, että bändi on suositumpi kuin koskaan, Palomäki sanoo.
Kingston Wall II -albumin uudelleen miksattu versio on määrä julkaista syksyllä 2023 ja Tri-Logy keväällä 2024.
Teksti: Artturi Siromaa
Edit: With My Mindin kertosäettä edeltävä kitararaapaisu korjattu Waste Of Timen kertosäettä edeltävään.