”Seksinukkebordelli on pelottava aikansa kuva” – Kalle Ahola kertoo uusien Don Huonot -biisien taustat

Don Huonot julkaisi tänään neljän biisin Sopeutumattomat-ep:n. 30-vuotista taivaltaan ep:n sekä lokakuussa kahteen Tavastian-keikkaan päättyvän keikkarupeaman merkeissä juhlivan suomirocklegendan laulaja Kalle Ahola kommentoi Soundille uusien laulujen tekstimaailmaa.
31.5.2019 14:21

Sopeutumattomat (säv. Kalle Ahola san. Kalle Ahola)
– Hyvin henkilökohtainen kappale, jonka teksti on saanut inspiraationsa ohjaaja John Hustonin Sopeutumattomien (The Misfits, 1961) tunnelmasta. Elokuva on hyvin surumielinen kuvaus villihevosista ja niiden metsästyksestä. Leffan lopussa selviää, ettei hevosia ollut tarkoitettu kesytettäväksi, vaan purkkiruoaksi. Kappaleen teksti kytkeytyy myös omaan luontoharrastukseeni ja ahdistukseen siitä, mitä maapallolle on tapahtumassa.

Nukkemorsian (säv. Kie von Hertzen san. Kalle Ahola)
Nukkemorsiamen teksti näyttäytyy itselleni kolmitasoisena. Ensinnäkin se on tarina miehestä, joka kaipaa menettämäänsä rakastettuaan. Toiseksi kappale kertoo omasta suhteestani Don Huonoihin. Bändi on eräänlainen ex-rakastettuni, ja kuvailen tekstissä yhtyeen kasaamiseen liittyviä fiiliksiä ja bändiä kohtaan tuntemiani pelkoja. Kolmanneksi kappale kommentoi maailmaa, jossa todellisuudelle ja oikealle ihmiskontaktille on yhä vähemmän tilaa. Helsingin Kannelmäessä ollut seksinukkebordelli on pelottava aikansa kuva.

Revontulenkipinät (säv. Jussi Chydenius san. Kalle Ahola)
– Kirjoitin sanoituksen tietämättä oikeastaan mitään revontuliin liittyvästä mystiikasta ja kansanperinteestä. On pelkkää sattumaa, että tekstiin tuli näinkin paljon yhtymäkohtia niiden kanssa. Yllykkeen tekstiä varten sain alun perin (säveltäjä ja vibrafonisti) Arttu Takalolta. Hän ehdotti, että tekisin Jäljet lumessa -nimisen kappaleen hänen soololevylleen. Kirjoitin sanoituksen valmiiksi, mutta Arttu ei koskaan käyttänyt sitä. Onneksi pienten muokkausten jälkeen teksti sopi kuin valettu Jussin tummasävyisen biisin fiilikseen.

Tokyoman (säv. Jukka Puurula, Kalle Ahola san. Kalle Ahola)
– Tekstin idea lähti liikkeelle näkemästäni japanilaisesta elokuvasta Salaryman, joka kertoo valkokaulustyömuurahaisen rankasta elämästä. Vaikka biisin tarina sijoittuu Tokioon, on kappale itselleni ennen kaikkea kuvaus nykyajan työelämäkulttuurista. Samalla tavalla ihmiset voivat polttaa itsensä loppuun Suomessakin, ja yhtä lailla kyseessä voisi olla lääkäri, suutari tai vaikkapa rokkari.

Teksti: Ville Hartikainen

Lisää luettavaa