”Sensuuri iskee vain, jos teoksesta puuttuu munaa” – Turmion Kätilöt vetää mieluummin överit kuin vajarit

Susanna Raitamaa

Turmion Kätilöt kertoo Soundissa 4/20 orkesterin värikkäästä historiasta sekä periaatteistaan. Yhtye ei pohdi, pitäisikö joitain sanoituksia vähän pehmentää – pikemminkin päinvastoin. Lue katkelma Timo Isoahon toimittamasta haastattelusta tästä.

Turmion Kätilöiden sanoitukset ovat usein varsin rasvaisia, eikä Global Warning tee poikkeusta tähän sääntöön. Kertoisitteko hieman uusien tekstien taustoista?

MC Raaka Pee: – Minä olen pian nelikymppinen, ja nykyisissä lyriikoissani korostuvat rakkaus, viha ja kuolema. Myös vaimoni kirjoittaa paljon tekstejä Kätilöille, ja hänen tarinansa ovat samaan aikaan todella brutaaleja ja herkkiä. Vaimoni myös keksii usein sutkautuksia, jotka tuntuvat toimivan yleisömme keskuudessa todella hyvin.

Bobby Undertaker: – Sanoituspuolellakin olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että käyttökelpoisia tekstejä tulee monesta suunnasta. Vuosien aikana kaikista juntein huumori on jäänyt pois, mutta toki jotkut fanit ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi laulaa enemmän Uuno Turhapurosta. Ehkä joskus vielä lauletaankin… Sanottakoon myös, että levyn englanninkielisestä otsikosta huolimatta meidän materiaali tuntuu toimivan parhaiten suomeksi esitettynä. Ja vaikka jonakin päivänä vedettäisiinkin englanniksi niin eiköhän me silti olla Turmion Kätilöt, eikä mikään Midwives of the Ruin.

Shag-U: – Henkilökohtaisesti kirjoitan omista kokemuksista ja tuntemuksista. Maalaan maisemia ja tunnelmia, mutta jätän tulkinnanvaraa, ja se antanee kuulijalle tarttumapintaa. Sensurointia Kätilöt ei harrasta, mutta välillä pitää kysyä, että pistetäänkö tässä tarpeeksi kovaa juuri siihen kipupisteeseen?

Master Bates: – Sensuuri on sellaista käänteistä sensuuria. Mietitään asia niin päin, että onkohan tämä juttu nyt varmasti kyllin pahasti ja suoraan ilmaistu.

MC Raaka Pee: – Jarrua ei olla vielä löydetty, ja sensuuri tosiaan iskee vain siinä tapauksessa, että teoksesta puuttuu munaa. En muutenkaan ymmärrä sensurointia musiikin maailmassa, sillä esimerkiksi televisio sylkee helvetin pahan näköistä kuvamateriaalia jo Pikku Kakkosen aikoihin.

Kun jarru on tuntematon käsite, sanomista tietenkin tulee. Ensimmäisen kerran sitä tuli valtakunnanlaajuisesti syksyllä 2005, kun ”kaksi vierailevaa taiteilijaa” harrasti estradilla suuseksiä Turmion Kätilöiden esiintyessä kaikenikäisille avoimessa Räntämetallitapahtumassa.

Master Bates: – Tämä Kouvolan-keikka nousi isosti iltapäivälehtien lööppeihin, ja mutsi soittikin heti maanantaina aamulla, että ”aina oon ollu ylpee sun tekemisistä, mutta nyt en oo”. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, ja monen paikkakunnan sairaala tai ensiapu on tullut tutuksi. Välillä sitä sattuu kun tekee. Jos ei tekisi mitään niin ei myöskään sattuisi.

MC Raaka Pee: – Pari kertaa olen ollut suhteellisen varma, että nyt se henkikulta sitten lähtee. Esimerkiksi yksi festarikesä oli hieman haasteellinen, koska oikea lonkkani päsähti kuolioon. Kerettiin kuitenkin tehdä leikkaus juuri ennen kesän rientoja ja aluksi jouduin sitten matkustamaan eri autolla vaaka-asennossa maaten, koska istuminen oli kielletty. Esiintymiset hoidin penkkiä ja keppejä apuna käyttäen. Hommat sujuivat yllättävän hyvin, ja sitten olikin jo vuorossa kesän viimeinen keikka Sotkamon Syke -tapahtumassa. Setin loppupuolella mikrofonin piuha juuttui jalkaani kiinni ja mätkähdin pari metriä korkealta lavalta suoraan tantereeseen. Sen jälkeen oli paikat melko kipeänä, mutta onneksi uusittu titaanilonkka pysyi paikoillaan. Vain selkä särkyi.

Menin sitten ostamaan vanhan mummon kioskista juotavaa, mutta en vali tettavasti ollut vielä havainnut, että Painin herrat olivat tussanneet naamani täyteen hakaristejä ja homovitsejä.
– Master Bates

Master Bates: – Sanomisesta muistuu myös mieleen, kun olimme Painin kanssa kiertueella Euroopassa. Heräsin jonakin aamuna, ja olimme saapuneet johonkin vanhoilliseen pikkukylään Saksan ja Italian rajaseudulla. Menin sitten ostamaan vanhan mummon kioskista juotavaa, mutta en vali tettavasti ollut vielä havainnut, että Painin herrat olivat tussanneet naamani täyteen hakaristejä ja homovitsejä. Mummelin mielestä kuviot eivät olleet yhtään hauskoja, eivätkä oikein minunkaan.

­Bobby Undertaker: – Eräällä Venäjän-reissulla kävi erinäisten epäonnisten sattumusten takia niin, että meidän täytyi ajaa yöllä taksilla Moskovasta Pietariin. Kuskina oli nahkahousuinen kyborgia muistuttanut hahmo, ja meitä pelotti niin saatanasti. Siellähän on moottoriteiden varsilla sellaisia helvetin isoja kylttejä, joissa ilmoitetaan, miten monta ihmistä juuri sillä tiellä on menehtynyt kyseisen vuoden aikana. No, nämä tiedot eivät tunnu kuskeja juuri kiinnostavan tai rauhoittavan. Otettiin sitten vodkaa ihan puhtaaseen pelkoon ja sammumislupa oli vain vuorotellen, sillä koko ajan piti olla vähintään kahden ukon hereillä katsomassa, ettei nahkahousu nukahda rattiin. Lopulta aamu tuli ja pääsimme elävinä Pietariin. Kyborgi jätti meidät mestoille, veti pirssin ympäri ja lähti painamaan takaisin kohti Moskovaa.

Shag-U: – Yleisesti ottaen: kaikki Turmion Kätilöihin liittyvät oudot ja hullut jutut tuntuvat olevan silkkaa faktaa, eivätkä suinkaan mistään hatusta vedettyjä sepityksiä. Totuus on tämän yhtyeen kohdalla hurjempaa kuin huhuilu.

Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 4/20.