Sorrettujen lauluja esittämässä – Tuomari Nurmio ja Knucklebone Oscar kertovat, miten he päätyivät gospel-saarnaajiksi

25.4.2018 13:46

Maaliskuun lopussa uutisoimme Knucklebone Oscarin ja Tuomari Nurmion yhdistäneen voimansa Judge Meets the King -ep:lle, jolla kaksikko tulkitsee vanhan ajan tulisieluista gospelia. Ep tulee julki 19. toukokuuta, ja huomenna saadaan nähtäväksi projektin ensimmäinen musiikkivideo. Pitäkää silmällä tätä kanavaa, video saa ensi-iltansa Soundin välityksellä!

Kysyimme Oscarilta ja Handelta muutaman kysymyksen siitä, miten osapuolet päätyivät samaan bändiin ja kuinka juuri gospel valikoitui kokoonpanon leipälajiksi. Lue miesten selonteko aiheesta alapuolelta. Ja merkitse päivämäärä 19.5. almanakkaasi senkin vuoksi, että Oscar ja Tuomari nähdään tuolloin Helsingin Tavastialla ep-julkaisukeikalla.

Kuinka päädyitte yhteisen projektin kimppuun? Oletteko tuttuja jo vanhastaan?

Oscar: “Handen kanssa tunnetaan vuosien takaa, niin kuin musakuvioissa näin pienessä maassa operoivat helposti tuntevat. Ollaan oltu samoilla keikoilla ja rundeilla sekä soitettu muutamat kerrat kimpassa. Sen sellasta.”

”Mutta tämä yhteisproggis on tavallaan muutaman yhteensattuman summa. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut jonkinlaisen spessulevyn julkaisua Weird Antiques -jäbien kanssa, eli häiskien, joista kertoo juuri Ylellä alkanut Vintage-valtakunta-telkkarisarja. He pitävät Jätkäsaaressa omaa pop-antiikkipuotia ja diggailevat tietty kaikkea sen tapaista musamenoa.”

”He halusivat perustaa levy-yhtiön ja julkaista tyylin mukaisesti ‘jukebox approved’ – vinyylisinkkuja. Tämä piti alun perin tehdä jo pari vuotta sitten nyt jo edesmeneen White Knuckles Trion kanssa, mutta idea ajankohtaistui uudestaan, kun törmättiin Handen kanssa siellä vanhan roinan keskellä. Siitä se lähti.”

”Soitettiin siellä keikkakin, ja sitten jossain kohtaa huomattiin, että vanha musta gospel on tosi lähellä molempien sydäntä. Päätettiin tehdä tämä levy ja sille pari biisiä justiinsa tuota vanhaa gospelmatskua.”

”Äänitykset menivät niin kivuttomasti, että kelattiin, että äänitetääs pari biisiä vielä lisää, niin saadaan mahdollisimman erikoinen ja epäkaupallinen tuote nykypäivään eli seiskatuumainen neljän biisin vinyyli 33-kierrosnopeudella. Ja vintage-mallisella äänitysmetodilla tietty, mikä tuli kyseeseen sikälikin, kun levyn tekeminen dokumentoitiin tuohon vanhan roinan tv-sarjaan.”

Miten vanhan ajan gospel valikoitui projektinne tyylilajiksi?

Oscar: “Tässä tuntui olevan sellaista idistä, ettei tätä ole oikein vielä kokeiltu tai tehty, mutta on pitkään haluttu. Kun ne kaikista stydeimmät rokkenrollin juuret ovat juuri siellä, gospelissa. Intensiivinen ja raju musalaji. Just sen takia se on myös tosi haastavaa.”

Tuntui, että meillähän on oma luonteva kulma tällaseen, ei me niiden orkkiksien kanssa voida kilpailla. Tuo lähestyminen, miten vedetään, lähti ihan luontevasti. Eli rouhetta kansalle. Oleellinen juttu svengin kannalta on tämä loistava bändi, jossa soittaa pianoa Risto Kumpulainen, rumpuja Janne Mathlin ja saksofonia Johannes Salomaa.”

Ne kaikista stydeimmät rokkenrollin juuret ovat juuri siellä, gospelissa. Intensiivinen ja raju musalaji. Just sen takia se on myös tosi haastavaa.
– Knucklebone Oscar

”Minähän olen jo vähän ennen tätä käynnistänyt toisenkin gospel-proggiksen isomman porukan kanssa. Knucklebone Preach! -kokoonpanossa on samankaltainen taustabändi, mutta solistina Lahden Gospelkuoron vakisolisti, kovaääninen shoutteri Ira Multaharju sekä monihenkinen ‘enkelikuoro’.”

”Tämä proggis Handen kanssa on rupisempi ja räkäsempi. Kuin ison bändin maalaisserkku. Ira muuten laulaa myös tällä tulevalla Judge Meets the King -levyllä yhdessä biisissä.”

”Minua kiinnostaa myös kontrastit kaikessa vintage- ja mustan musan tyyleissä, ‘burleskista gospeliin’. Gospelissa kiinnostaa, että jos saisi edes ripauksen sitä alkuvoimaista rajuutta ja rapeutta tallennettua.”

Hande: “Mä olen kuunnellut gospelia 15-vuotiaasta lähtien. Sen vaikutus kuuluu läpi populaarimusiikin kentän. Raffia ja svengaavaa, rajulla fiilikselä vedettyä settiä. Se on perusta paitsi soulille myös rock’n’rollille. Se on afroamerikkalaisten luomaa musaa, joka on levynnut koko maailmaan erilaisina muunnelmina”

Mustassa gospelissa viehättää tietysti musiikkityylin energisyys, mutta tyyliin kuuluu elimellisesti myös uskonnollisuus. Onko gospelin kristillinen sanoma teille lähinnä välttämätön paha, vai lasketteko itsenne hengellisiksi muusikoiksi?

Oscar: “Koen uskonnollisen sanoman ja lyriikat jotenkin raikkaina, hieman erilaisena tematiikkana bluesin ja rockin ‘my baby left me’ -renkutuksiin verrattuna. Se antaa ikään kuin tietyn sävyn.”

”Aikoinaan toi raja maallisen ja uskonnollisen välillä oli monille mustille artisteille häilyvä, mutta kielletty tabu. Little Richard hyppi eestaas, ja Sam Cooke aloitti gospel-laulajana, Elvis teki gospelia siinä missä rokkenrollia. Merkittävä kannustin on saattanut olla myös uskonnollisen toiminnan ja palkkioiden verovapaus Amerikassa.”

Hande: ”Se on sorrettujen musaa, joka ammentaa uskosta ja toivosta. Koska maallista oikeutta ei ole ollut, on turvauduttava korkeampiin voimiin. Raamatun teksteissä on väkeviä visioita luvatusa maasta ja orjien jumalasta. Mä voin ymmärtää sen hyvin, vaikka en ole itse sellaista kokenut enkä jaksa uskoa satuihin.”

Mitä artisteja tai kappaleita voisitte käyttää referenssinä sen suhteen, millaista on hyvä gospel-musiikki?

Sister Rosetta Tharpe, Son House, The Soul Stirrers, Rev. Robert Ballinger, Dixie Humminbirds, Rev. A. Johnson, Sensational Nightingales, Mavis Staples ja Staples Singers – umpitimanttisia artisteja on tosi paljon. Aika lailla tuonne vintage-osastolle menee diggailu.”

Gospelia on tehty Suomessakin iät ja ajat, mutta täällä se on ollut enemmän seurakuntien hommaa. Mitä mieltä olette suomalaisesta gospelista?

Oscar: “Olen jonkin verran kuullut suomalaisia gospel-juttuja, lähinnä kuoroja, Lahden Gospelkuoro ja Higher Ground Helsingistä. Kovin tarkkaa käsitystä ei ole. Ja gospelilla meinaan just tällasta klassista menoa, en esimeriksi heviä Jeesus-lyriikoilla. Noista kuoroista ja solisteista löytyy tosi taitavia ja kyvykkäitä laulajia.”

Hande: “Mulla ei ole havaintoja siitä.”

Onko gospel muusikolle vaikeampaa vai helpompaa esitettävää kuin blues tai rock’n’roll?

Oscar: “Samaa stuffia periaatteessa. Vanhassa gospelissa taitaa vain olla ne kaikista kovimmat ja rajuimmat laulajat.”

Lisää luettavaa