Stam1nan ”tervehtymisen hedelmä” on kaikkien pureskeltavana syyskuun toiseksi viimeisestä päivästä lähtien – ja pureskeltavaa X-albumissa riittää. Lemiläisyhtyeen ystävät ovat yhdeksän edellisen studioalbumin myötä tottuneet isoihin kokonaisuuksiin, mutta X on silti aivan oma lukunsa. Se on Stam1nan hurjin levykokonaisuus tähän mennessä.
X on nimittäin albumi albumeista, ja sen yhdeksän ensimmäistä kappaletta viittaavat – tavalla tai toisella – Stam1nan vanhempiin levyihin. Kokonaisuuden päättävä nimibiisi puolestaan katsoo tähän hetkeen ja vilkuilee myös tulevaisuuteen.
– Ajatus X-albumin konseptista alkoi hahmottua, kun tarkastelin meidän vanhempien julkaisujen muodostamaa jatkumoa. Mietin levyjen graafista ilmettä ja draamojen kaaria, ja jossain vaiheessa tuli maaginen valaistumisen hetki. Yhtäkkiä tajusin, että meidän kymmenes julkaisu voisi eräällä tavalla niputtaa yhteen kaiken aiemmin tehdyn.
– Lähetin bändille postia – tämä maili ei jäänyt lähettämättä! – saman tien. Pohdiskelin viestissä, että voitaisiinkohan me kasata sellainen kokonaisuus, jonka jokaisesta kappaleesta löytyisi hyppysellinen vanhempien levyjen taikapölyä.
Rautalangasta vääntäen: X:n ensimmäinen kappale liittyisi tavalla tai toisella Stam1na-debyyttiin (2005), seuraava biisi seikkailisi Uudet kymmenen käskyä -kakkosen (2006) maailmassa ja niin edelleen. Kun asiaa oli hetken pureskeltu, päätettiin ryhtyä työskentelemään. Ja arvaapa mitä? Uuden levyn kappaleiden valmisteleminen oli varmaan hauskinta ja mielenkiintoisinta ikinä.
Voisitko kuvailla näiden ”uusvanhojen” biisien rakennusprosessia hieman konkreettisemmin?
– Kun joltakin tuli demo, kyseessä oli tietenkin täysin uusi Stam1na-raakile, mutta aihio saattoi silti jollain tavalla tuoda mieleen vaikkapa Viimeisen Atlantiksen (2010). Tämän oivalluksen jälkeen kappaletta alettiin miettiä ihan tarkoituksella tuon vanhemman levyn kautta, kuvailee Hyyrynen.
– Homma saattoi edetä niin, että Emil (Lähteenmäki, koskettimet) sai idean, että uuden biisin kiipparit voisivat hyödyntää Eloonjäänyt-kappaleen soundimaailmoja. Kai-Pekka saattoi puolestaan tajuta, että uuteen biisiin sopisi Viimeisen Atlantiksen nimibiisiä mukaileva bassolinja. Teppo (Velin, rummut) taas otti asiakseen kehitellä komppeja, jotka viittasivat vaikkapa Rikkipäähän. Kun lopputulos oli sitten valmis, meillä oli käsissä X:n Viimeinen Atlantis -biisi. Eli siis Utopia.
– Annettakoon vielä yksi kryptinen lisävinkki. Nimittäin tilanne on sellainen, että uuden levyn jokaiseen kappaleeseen on kaiken muun ohella upotettu yksi musiikillinen johtolanka – auditiivinen avain – ja näiden lankojen päät yhdistyvät levyn päättävässä nimibiisissä.
Entä sitten X:n tekstimaailma? Millä tavalla uudet lyriikat viittaavat vanhempiin levyihin?
– Sanoitukset ”tapahtuvat” ison rakennuksen – muistipalatsin – sisällä, ja niin olohuoneessa, ullakolla, kellarissa kuin kaikkialla muuallakin tämän talon sisällä on mahdollista palata menneiden asioiden ja muistojen – vanhojen levyjen teemojen – äärelle. Teksteissä siis liikutaan eri puolilla rakennusta, ja uusiin paikkoihin johtavissa ovissa on numero. Kun astuu sisään, sieltä löytyy erilaisia symboleita tai esineitä, vaikkapa monoliitti tai blivet. Nämä kaikki ovat ikään kuin ”fyysisiä heijastuksia” vanhojen albumien tarinoista, kertoo Hyyrynen.
– Lisättäköön sen verran, että kun aikoinaan hahmottelin sanoituskonseptia, esittelin lähtökohtani muulle yhtyeelle jotenkin tähän tapaan: ”Aave tai henki kulkee muistipalatsin huoneesta toiseen etsien omaa identiteettiään.”
Ymmärränkö oikein: sanoituksissa siis etsitään Stam1nan korona-aikana kadonnutta ydinolemusta?
– Tuo on yksi tulkinta. Se lienee myös selvää, että tällaisen tekstikonseptin luoja ei enää tunne itseään tai kykene näkemään eteenpäin, joten hänen on katsottava taaksepäin. Vasta sitten uusi tie saattaa löytyä.
Albumin lopussa saavutaan kymppihuoneeseen, ja nimikappaleen sanoituksista löytyvät esimerkiksi seuraavat rivit: ”On jossain ovi, kätkettynä kymmenes. Kun oven löydän, vain kaiku palatsiin jää. Kipu ja virheet ja erheet, antaisin jo pois.” Toisin sanoen kaikki mennyt saa uuden levyn myötä jäädä, ja Stam1nan seikkailut jatkuvat jossakin uudessa paikassa tai uudella tavalla.
Esiin siis astelee Stam2na.
– Hienoa, jos levystä jää tuollainen fiilis. Se on eräs tarkoituskin, hymähtää Hyyrynen.
– Nimikappale on suoraviivainen, levollinen, lohdullinen ja seesteinenkin. Siitä saa ihan vapaasti tehdä päätelmiä meidän tulevan materiaalin suhteen, mutta se voi olla turhaa, sillä me itse emme tiedä seuraavasta albumista yhtään mitään.
Anteeksi, tiedänpä: 11. levy on tehtävissä ja pelkkä ajatuskin siitä tuntuu hienolta.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan X olisi sisältänyt yksitoista biisiä, ja tuolloin viimeinen kappale olisi viitoittanut yhtyeen jatkoa ihan konkreettisesti.
– Tämä ajatus jäi toteuttamatta, eikä sitä ”tulevaisuuden biisiä” kirjoitettu lopulta lainkaan.
Toisin sanoen myöskään Metal Sauna ei siis ole tämä yhdestoista kappale?
– Ei todellakaan, nauraa Hyyrynen.
– Sauna Metal on ihan oma juttunsa ja Metal Sauna on yhtyeen ekan levyn nimibiisi. Kerrottakoon myös, että Insomniumin ja Omnium Gatherumin kitaristi Markus Vanhala liittyy asiaan!
Teksti: Timo Isoaho
Lue kaksiosaisen haastattelun ensimmäinen osa täältä.
Artikkeli on julkaistu Soundissa 8/23.
