Asko: – Anssilta syntyi säveltäessä kaikkein luonnollisimmin silkkaa americanaa. Ja ihan aitoa ja autenttista sellaista, eikä suomalaisen tyypin yritystä tehdä Neil Youngia.
– Samoihin aikoihin tuli paljon hyviä suomalaisia lauluntekijöitä, mutta ne kaikki oli sellaisia baritoneja, joilla oli se yksi masentunut balladi, jonka varassa ne sitten jollotti menemään. Heti kun kuulin Anssin biisejä, mä ajattelin, että nämä eivät saa jäädä sinne samaan ansaan, vaan niihin on löydettävä uusi, tuoreempi kulma.
Anssi: – Levyä hahmotellessa ihan ensimmäiset keskustelut liittyi siihen muotoon. Mikan faijan BMW oli ensimmäinen biisi, jota me lähdettiin Riston kanssa tekemään ja siitä syntyi käsite nimeltään folkhop.
– Me oltiin Askon kanssa Suomenlinnan lautalla, kun puhuttiin siitä, miten paljon Everlast pyörii MTV:lla ja mitenkähän akustisen kitaran ja hiphopluuppien yhdistelmä toimisi suomalaisessa musassa. Muita referenssejä olivat Didon Here With Me sekä David Grayn Babylon, joka kuuluu eniten levyn nimikkobiisissä.
– Folkhop olikin ainoa linjanveto, joka me levyn suhteen tehtiin jo ennen kuin ensimmäinenkään biisi oli valmistunut. Ei mietitty mitään genrejä tai kohderyhmiä.
Risto: – Siinä oli tosi paljon sellaista hakemista. Pelkästään Bemarista oli kymmeniä eri versioita ja miksauksia. Sitä hierottiin puolisen vuotta. Tehtiin sitä mun olohuonestudiolla, käytiin välillä oikealla studiolla yrittämässä iskelmällisempää versiota ja kuinka ollakaan, se alkuperäinen folkhop oli juuri se oikea juttu.
Anssi: – Meillä oli iso pino cd-r:lle poltettuja versioita Bemarista ja vein niitä kuunneltavaksi Askolle, joka vain parahti, että: ”Ei! Te ootte pilannu tän! Täähän on ihan paska!”. Yritin ämpyillä siinä, ettei biisi ole vielä valmis, me pidetään vielä jousisessiotkin ja mä laulan tämän vielä kunnolla. Asko alkoi olla vähän epäuskoinen.
– Lopulta pinkasta oli jäljellä enää yksi versio. Pistettiin vielä se soimaan ja ensimmäisen kertsin kohdalla oltiin molemmat, että: ”Nyt! Tämä on se versio!” Kyseessä oli se ensimmäinen demo, joka me tehtiin Riston olohuoneessa.
Asko: – Se kypsyttely vaati tuollaisen ympyrän kulkemisen, jotta me kaikki ymmärrettiin, missä se koko homman juju oli. Se oli Anssin vahvoissa sanoituksissa ja niiden biisien ytimessä, ei hienoissa tuotannoissa tai koristeissa.
Anssi: – Folkhop oli aluksi levyn punainen lanka, mutta ei kaikista biiseistä tullut sitä. Bemari, Puistossa ja Rva Ruusunen oli eniten niissä raameissa, jotka toteuttivat Nummelan alkuperäisen dogman.
Risto: – Se biisimateriaali oli niin vahvaa, että niillä pystyi menemään genrerajojen yli miten itse haluaa. Kyse oli siitä, miten ne Anssin kirjoittamat biisit ja tekstit tulisivat jokaisen biisin omilla ehdoilla kaikkein selkeiten läpi.
– Nyt kun levyä kuuntelee, niin eihän siellä edes ole sellaista yhtä tiettyä genreä. Melkein kaikki biisit on keskenään ihan erilaisia tuotantoja. Se on todella makeeta, mutta onnistumisessa oli mukana myös paljon hullua tuuria.
Anssi: – Tein Pekka Witikan kanssa Rva Ruususen ja se onnistui hyvin. Kun ryhdyttiin tekemään Kaksi sisarta -kappaletta, se sama tuotanto ei oikein sopinutkaan siihen, vaikka tehtiin monta eri versiota.
Asko: – Siitä muodostui pieni murheenkryyni, ja yritettiin saada Kalle Chydeniuskin tuottamaan sitä, mutta se kieltäytyi tuottamasta sitä, koska ei oikein nähnyt potentiaalia koko biisissä.
Anssi: – Ajattelin Jukka Immosta, johon olin tutustunut muutama vuosi aiemmin. Se oli äänittänyt tuottamaani Scarecrow-bändiä, jossa oli Ile Jokinen solistina, faijansa cd-puristamon kellariin kasaamassaan studiossa.
– Asko oli epäileväinen tuntemattoman Jukan käyttämisestä, mutta junttasin idean väkisin läpi sille siitäkin huolimatta, että Jukka oli keskittynyt aika paljon vain rap-hommiin sitä ennen.
– Tulos toimi ihan täydellisesti, Kaksi sisarta sai nopeasti lopullisen muotonsa ja sittemmin Jukka on onneksi päässyt antamaan ihan jonkin verran lahjakkuudestaan suomalaiselle pop-musiikille.
Risto: – Lopulta levyä tehtiin aika monessa paikassa. Kissanpäivät oli kappale, josta me yritettiin leipoa jonkinlaista r’n’b-versiota kuuntelemalla Destiny’s Childia ja Aaliyahia, mutta siinäkin ratkaisu löytyi yksinkertaisuudesta.
Anssi: – Ripan, Witikan ja Immosen kanssa työskentelemisen ohella sain päähäni äänittää monista kappaleista Pusulan mökillä 12-raitaisia versiota digitallentimella. Muutaman studio- ja parin olohuonetuotannon ohella Esko Riihelän painajainen, Kaunotar ja basisti sekä Kissanpäivät on juuri noita simppeleitä omia mökkiversioitani.
Teksti: Aki Nuopponen
Lue koko artikkeli Soundista 11/21.
