Yhteenveto Radiohead-uutisoinnista

Parin viimeisen viikon ajan kutakuinkin puolet musiikkiaiheisista uutisista ovat liittyneet tavalla tai toisella Radioheadiin. Yhtyeen päätös julkaista In Rainbows suoraan omien nettisivujensa kautta, ilman levy-yhtiötä ja vieläpä ostajan itse määrittelemään hintaan on kirvoittanut hengästyttävän määrän blogipostauksia ja artikkeleita. Tehdäänpä pieni katsaus.

Tempauksen julkistaminen sai välittömästi aikaan julistuksia musiikkibisneksen mullistuksesta, ja puhuttiinpa In Rainbowsista jopa levy-yhtiöiden kuoliniskuna. Esimerkiksi Guardianissa julkaistiin aiheesta mielenkiintoinen puheenvuoro. NME:n tuoreen numeron kansi julistaa tyypillisen skandaalinomaiseen tapaansa ”The Revolution Starts Here”!

Varovaisimmissakin analyyseissa teko nähtiin tervetulleena ravisteluna vakiintuneita käytäntöjä kohtaan. Radiohead itse kielsi halunneensa teolla uhata levy-yhtiöiden asemaa ja kertoi motiiviksi yksinkertaisesti musiikin päätymisen faneille mahdollisimman nopeasti.

Osa toimittajista (myönnetään, allekirjoittanut mukaan lukien) taantui lukioikäisen fanin tasolle ja odotti polvet vetelinä lokakuun kymmenettä. Tulevaa levyä spekuloitiin ahkerasti ja YouTubesta kerättyjä suttuisia konserttipätkiä tuijotettiin hartaasti paremman puutteessa.  

Seuraavaksi muut artistit riensivät julkaisemaan lausuntoja samankaltaisista suunnitelmista. Nettijulkaisuaikeista on raportoitu, tai ”luotettavat sisäpiiriläiset” ovat vihjailleet, ainakin Charlatansin, Nine Inch Nailsin, Jamiroquain ja Oasiksen kohdalla. 

Helsingin Sanomissa uutisesta innostuttiin niin paljon, että lehti julkaisi ensin aiheesta artikkelin netissä päivää ennen levyn julkaisua, ja sen jälkeen talousosaston Radioheadiin seonneet toimittajat pistivät saman jutun paperilehden taloussivuille kahtena seuraavana päivänä – otsikkoa myöten täsmälleen samanlaisena juttuna sekä 10. että 11. lokakuuta. Vain ingressin ajan määre muuttui.

Koska albumi ei harvinaista kyllä vuotanut nettiin sekuntiakaan ennen virallista lähtölaukausta, eivätkä edes journalistit (skandaali!) saaneet ennakkokopiota haltuunsa, alkoi välittömästi keskiviikkoaamuna kilpailu ensimmäisistä levyarvioista. Monet, kuten NME ja The Observer, arvioivat albumin pinnallisesti reaaliaikaisesti levyn soidessa toimituksessa ensimmäistä kertaa. Soundikin ehti apajille kiitettävän ripeästi, suomalaisten julkaisujen etunenässä.

Tähänastiset arviot ovat olleet poikkeuksetta superlatiiveja tuhlailevia (otan kyllä mielelläni vastaan vinkkejä vastaesimerkeistä). Levyä on pidetty samaan aikaan uutta luovana, että jonkinlaisena Radioheadin paluuna ruotuun. Guardian teki yhteenvedon ensimmäisten päivien vastaanotosta.

Kuraakin on ehtinyt jo sataa niskaan. Suurinta närää on aiheuttanut mp3-tiedostojen suhteellisen vaatimaton laatu, sillä 160kbs on perustellusti liian alhainen bittivirta toistaakseen kaikki hienoimmat nyanssit levyä hyvällä laitteistolla kuunnellessa (korvanapeilla tai tietokoneen kaiuttimista eroa ei huomaa). Ratkaisun perusteluja on spekuloitu kovasti ja on noussut esiin vahvoja epäilyjä, että kyseessä olisi katala temppu, jolla houkuteltaisiin fanit ostamaan myös joko kallis, mutta ruhtinaallinen discbox, tai alkuvuodesta ilmestyvä normaali cd-julkaisu. Jopa yhtyeen managerit ovat lausuneet, että mp3-formaatti ei tee oikeutta Radioheadin musiikille, ja oletuksena on kaupata sama musiikki faneille myös cd-formaatissa. Aiheeseen pureutui muun muassa MTV.

Mitähän seuraavaksi? Seurataan tilannetta mielenkiinnolla…