Tuolla Talvikuningas -osiossa avautui mielenkiintoinen keskustelu, minkä ei soisi hukkuvan CMX-keskustelun hetteikköihin.
Toistaiseksi sanansa aiheesta ovat sanoneet nimimerkki Jani sekä Soundin Arttu Tolonen. Pitääkö hyvän kriitikon olla muusikko? Vai onko kriitikko nimenomaan kuulijoiden edustaja? Mikä on sinun kantasi?
Nimenomaan. Minullekaan ei ole koksaan tullut mieleen että olisin jotain soittotaidotonta kriitikkoa parempi kirjoittamaan tai että ajattelisin musiikista jotenkin merkittävämmällä tasolla.
Tuo vanha, puolikuollut sotaratsuhan marssitetaan esiin vain silloin kun joku kriitikko on sanonut ikävästi omasta lemppari-empparibändistä… Voisi käyttää senkin energian miettiäkseen kannattaako asiassa lähteä tällaiselle ad hominem-linjalle ja jos kannattaa, mitä se sanoo linjalle lähtijän uskosta omiin mielipiteisiinsä.
"No Alanko ei ainakaan osaa soittaa yhtään soitinta. Musikaalisuutte hänellä ei ole pätkääkään. Levynkeräilijätyyppi joka ei ymmärrä musiikista yhtään mitään."
Tämä voisi olla laajemmankin keskustelun aihe. Jotkut kun eivät millään tajua että musiikin tekeminen ja musiikista kirjoittaminen ovat aivan eri asioita.
Joskus muusikko voi olla hyvä kriitikko, mutta ei kovinkaan usein.
Hesarin Hauru taitaa olla oikein huippuesimerkki miehestä, jonka muusikkotausta varjostaa kaikkea, mitä kriitikko kirjoittaa. Turhautuneen ja (kenties katkeroituneenkin?) entisen muusikon kaunaisia kritiikkejä on ankea lukea.
Soundin kirjoittajissa tunnettuja muusikkoja ovat ainakin Esa Kuloniemi, Arttu Tolonen, Ville Sorvali, Jaan Wessman ja kenties muitakin (mistä minä niitä kaikkia tuntisin! – muut muusikkotoimittajat voivat tässä ilmoittautua, tai toimituksen jäsenet voivat heidät "ilmiantaa"). Päteviä kirjoittajia toki kaikki, mutta en minä heitä ei-muusikkoja paremmiksi menisi väittämään.
Kirjoittaminen kun on tosiaan ihan oma lajinsa….