Arvio: Mystisellä Slack Bird -bussimatkalla päädyttiin taianomaiselle keikalle

Artturi Siromaa

Soundi pääsi mystiselle matkalle punk folk -yhtye Slack Birdin ison kokoonpanon erikoiskeikalle.

Slack Bird Big Band
Lammaskallion Audio, Tuusula
15.10.2022
.
Salaperäinen matka Tuusulan maaseudulle alkoi Järvenpään juna-asemalta, jossa minibussi ja mykkä nainen nimilistan kanssa odottivat matkalaisia. Bussi oli valaistu sisältä siniseksi ja sisustettu teeman mukaisesti parhaat päivänsä nähneillä kukilla. Ikkunat olivat peitetty verhoilla, joten vielä matkan aikanakaan ei voinut juuri päätellä mihin ollaan menossa. Lipun ostaneita oli noin 60, joten kyseessä oli erittäin intiimi ja ainutkertainen tapahtuma. 

Slack Bird on Dave Klasin kipparoima, kansanmusiikista, punkista ja folkista ammentava yhtye. Yhtye on esiintynyt useilla eri kokoonpanoilla Dave Klasin soolokeikasta 11 henkiseen big bandiin. Slack Bird on julkaissut kolme albumia. 

Päästessämme keikkapaikalle vastassamme oli karhuhahmo opastamassa seuruettamme parkkipaikalta juhlatilaan. Pientä polkua kuljettiin karhumiehen lyhdyn valossa noin 50 metrin matka. Määränpää osoittautui Lammaskallion Audio -studioksi. Studio oli jaettu oleskelutilaan, jossa oli tarjolla boolia ja pientä purtavaa, sekä uv-valaistuun, hämärään soittotilaan. Studion sisustus toi samalla kontekstin bussin verhoilulle. Visuaalisuus oli muutenkin tärkeässä roolissa keikalla. Projektorilla heijastettiin pyöriviä kuvioita seinille, ja diskopallo pyöri katossa luoden tunnelmaa. Taikamaailman loivat Labyrinth Of Loven -artistit.

Keikan tunnelma oli maaginen. Yleisö istui studion lattialla tai parvella. Lopussa intouduttiin vähän tanssimaankin.  Dave Klas loi yhteyttä yleisöön rennoilla välispiikeillä, joissa kerrottiin muun muassa kappaleiden taustoja ja fiiliksiä lavalta. Mies vaikutti olevan todella otettu loppuunmyydystä erikoisillasta. Niin oli yleisökin. 

Slack Bird Big Band koostui parhaimmillaan 11 soittajasta. Mukana oli torvia, jousisoittimia, haitari, akustinen kitara, kontrabasso ja banjo. Setin loppuvaiheessa kaksi sähkökitaristia saapui täydentämään kattauksen. Suurin osa keikasta soitettiin kuitenkin yhdeksän soittajan vahvuudella. Dave Klas lauloi, soitti banjoa ja piti tahtia matkalaukun kylkeen viritetyillä bassari- ja tamburiinipedaaleilla. Klasin banjossa oli vireongelmaa läpi keikan, mistä johtuvat viritystauot hieman häiritsivät mutta toisaalta rentouttivat tunnelmaa.

Setissä kuultiin muun muassa kappaleet Koitetaan pysyä hengissä ja Limut, sipsit, dipit. Huumoriosastoa edusti kappale Pyllytä peto. Kansansävelmä Tupakkarulla kuultiin erittäin lumoavana taikaversiona, jossa Klasin tumma lauluääni pääsi erityisen hyvin oikeuksiinsa. Klas spiikkasi kappaleen olevan hänen ensimmäinen musikaalinen muistonsa. Niin oli varmasti monen yleisöstäkin. 

Konsertti kesti noin puolitoista tuntia. Keikassa olisi ollut vielä pidentämisenkin varaa ottaen huomioon sen, että ihmisiä oli saapunut ainakin Jyväskylästä, Tampereelta ja Lahdesta asti Tuusulan maaseudulle. Pieni tauko ja toinen setti perään olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto. Keikka piti tiukasti otteessaan, ja upean konsertin loppu tuli liian nopeasti. Kaiken kaikkiaan miljöö ja hämyisä tunnelma tukivat loistavasti musiikkia. Ilta oli ainutkertaisen upea.