Aurinkokuntamme paras rockyhtye – Radiopuhelimet Tavastialla

Helvetin hyvä keikka. Täydet viisi tähteä.
13.8.2016 14:22

RADIOPUHELIMET
Tavastia-klubi 12.08.2016

Olen fanittanut Radiopuhelimia jo heidän ensilevystään saakka, mutten ole koskaan nähnyt bändiä livenä. Tämä historiallinen vääryys oli nyt korjattava Tavastia-klubilla. Otin mukaani yhtyeemme baritonisti Lärvi-Richardin, joka oli hieman maistissa. Itsehän olen kristitty streittarivegaani (höpö höpö! – pt. huom).

Onneksi Tavastian nykyiset keikat aloitetaan jo kohtuullisen aikaisin, eikä keskellä yötä kuten takavuosina. Saavuimme paikalle noin puoli tuntia ennen aloitusaikaa ja hämmästelimme yleisön vähyyttä. Se tuntui itse asiassa erittäin nololta, sillä Radiopuhelimethan on Suomen tai ehkä jopa koko maailman paras yhtye. Onneksi juuri ennen bändin aloitusta paikalle saapui kohtuulliset 100-200 kuulijaa.

Torppasin itseni Lärvin kanssa tietysti eturiviin, johon laulu ei kuulunut selvästi, mutta kitaristien Fender- ja Marshall-läjät ampuivat lujaa.

Settilista oli luullakseni:

  1. Kevät
  2. K.O.
  3. Kvanttidisko
  4. Edelläkävijä
  5. Paha kuolkoon
  6. Sakramentti Jaakko
  7. Totuuden aika
  8. Kaikki nopeaa
  9. Ajattele
  10. Ei kenenkään maa
  11. Harmaata
  12. Ei mitään
  13. Mestari (encore)
  14. [Hemmon muisti pätkii]

Eli setissä oli runsaasti uuden loistavan Saastan kaipuu –levyn kappaleita.

Bändin esitys oli juuri niin suvereenin aggressiivista ja hypnoottisen vaikuttavaa, kuin olin haaveillutkin. Soittajat eivät turhia keekoile eivätkä elvistele. Jarno Mällinen soittaa keskittyneesti rumpaliin päin kääntyneenä, Esa ”Ray Katz” Nissi polkee efektejä ja saattaa salaa hieman hymyilläkin, kun soitto kulkee erityisen hyvin. Jyrki Raatikainen paukuttaa sinisiä Ludwig-muovirumpujaan hikisenä hikipaidassaan ja laulaja J.A. Mäki ravaa ympäri lavaa ja päätyy myös usein yleisön joukkoon.

Ystäväni Lärvi-Richard pyysi ensin laulajalta lupaa tulla lavalle laulamaan, mutta sai luvan tulla hetkeksi tanssimaan. Setin edetessä innostunut Lärvi pyysi peräti kahdesti lupaa päästä soittamaan sooloa, jälleen kielteinen vastaus, ja minä häpesin silmät päästäni siinä vieressä. Lärvi perkele!

Radiopuhelimet soitti tiivin setin jälkeen vielä kaksi encorea, joista toinen oli Mestari ja toista en jostain syystä muista enää.  Kun ihmettelin Mäen kyykkimista laulumonitorin kohdalla, niin havaitsin, että monitoriin olikin teipattu Mestarin runsaat lyriikat, jotka eivät vielä oli jääneet täysin muistiin.

Toisen encoren jälkeen lisää ei yleisön aplodeista huolimatta herunut, koska Tavastian perjantaidisco alkoi painaa päälle.

Bändiä on muuten hyvin haastavaa valokuvata kännykkäkameralla, kun J.A. Mäki on niin hemmetin nopea liikkeissään. Suurin osa otoksistani oli täyttä roskaa.

Helvetin hyvä keikka. Annan täydet viisi tähteä. Radiopuhelimet on todellakin koko meidän aurinkokuntamme paras rock-yhtye.

Kyselin keikan päätyttyä kitaristi Ray Katzilta tietäisikö hän mistä löytäisin hänen edellisen bändinsä Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Marsin levyjä cd-muodossa, mutta hän ei osannut vastata muuta kuin, että hänellä itsellään ne tietysti on hyllyssä. Omistan nämä levyt toki vinyylinä, mutta fanina haluaisin myös cd-levyt.

Ai niin joo, lupasin veuhkuissani Katzille, että voisin ostaa basisti Antti Annusen Aria-bassoon hihnalukot, kun mua aina jurppii varmistuksena käytetyt roudarinteippimällit. Lupaan toteuttaa tämän.

Teksti: Hemmo Päivärinne

Lisää luettavaa