Livearvio: Nightwish on kuin Hollywoodin suureellinen supersankarielokuva – hyvässä ja pahassa

Nightwish
Hartwall-areena, Helsinki
15.12.2018

Teksti ja kuvat: Saku Schildt
Parempaa kuvasatoa Nightwishin Turun-keikalta on vielä tulossa!

Musiikkitrendit vaihtelevat, mutta Nightwish kulkee järkähtämättä eteenpäin.

Nightwish, HIM ja The Rasmus olivat 2000-luvun alussa Suomen suuret musiikkivientitoivot. Mutta siinä missä kahden viimeksi mainitun yhtyeen suosio hiipui musiikkimaailman muutosten keskellä, on Tuomas Holopaisen satumaailma kestänyt aikaa paremmin.

Yhtyeen menekki on pysynyt koko 2000-luvun tasaisen nousujohteisena. Ainoastaan vuoden 2012 Imaginaerum-elokuvan saama vaisu vastaanotto voidaan tulkita jonkinlaiseksi notkahdukseksi.

Syitä suosion säilymiseen on monia. Päällimmäinen on tietysti se, että Tuomas Holopainen on – lainkaan liioittelematta – nykypäivän taitavin sinfonisen metallimusiikin säveltäjä koko maailmassa.

2010-luku on suureellisten spektaakkelien vuosikymmen, ja niitä Nightwish osaa tarjota. Aivan kuten supersankarielokuvat keräävät vuodesta toiseen valtavia yleisöjä, Nightwishin alati massiivisemmat levyt ja lavashow’t viehättävät aina vain.

Jos väite aiheuttaa epäuskoista kakomista, niin nimeäpä joku, joka pystyisi haastamaan Holopaisen eeppisen, melodisen metallin parissa. Vaikeaksi menee.

Toiseksi Holopaisen naiivi, lapsenomaisesta mielikuvituksesta ammentava musiikki kiehtoo laajempaa yleisöä kuin esimerkiksi Ville Valon rakkausmetalli. Jos HIM upposi vahvimmin teini-iän tuskista kärsiviin katsojiin, kiehtoo Holopaisen Disneyland-henkinen fantasiamaailma niin lapsia, nuoria kuin aikuisia.

Kolmanneksi 2010-luku on suureellisten spektaakkelien vuosikymmen, ja niitä Nightwish osaa tarjota. Aivan kuten supersankarielokuvat keräävät vuodesta toiseen valtavia yleisöjä, Nightwishin alati massiivisemmat levyt ja lavashow’t viehättävät aina vain.

Bändin Decades-kokoelmalevyn tiimoilta tekemä kiertue juhlisti tätä kasvutarinaa. Maaliskuussa alkaneella rundilla katsottiin sumeilematta taaksepäin, soitettiin harvinaisempia vanhoja biisejä, nähtiin edellisiltä kiertueilta tuttuja tehosteita ja saateltiin jotkut kappaleet lopullisesti eläkkeelle.

Kiertueen päätöskeikalla Helsingissä näin kävi ainakin vuoden 1997 debyyttilevyllä julkaistulle The Carpenterille. Orkesteri ilmoitti ykskantaan, että tämä olisi viimeinen kerta, kun kappale kuultaisiin Nightwish-keikalla.

Sopii epäillä, kuullaanko tulevilla kiertueilla sellaisiakaan varhaisten levyjen bravuureja kuin The Kinslayer, Come Cover Me tai Wishmaster. Nyt kuultiin, joten orkesterin vaiheita alusta asti seuranneilla oli aihetta iloon.

Nightwishin keikkakunto on hitsautunut viimeisimpien levyjen myötä niinkin vahvaksi, että sitä voi kutsua jo yllätyksettömäksi.

Bändi on kuin kävelevä Hollywoodin seikkailuelokuva: viimeisen päälle ammattitaitoinen, viihdyttävä, vauhdikas ja värikäs, mutta samalla myös hieman sliipattu ja etäinen.

Kun ostaa liput Nightwishin keikalle, voi olla varma, että rahoille saa vastineeksi juuri yhtä hyvän keikan kuin edelliselläkin kerralla. Mutta konserttia seuratessa huomaa miettivänsä, ovatko esityksen yksityiskohdat lavaspiikkejä ja eleitä myöten ennalta sovittuja ja jokaisessa konsertissa toistettuja.

Liika valittaminen olisi kuitenkin kohtuutonta. Nightwish on todella hyvä livebändi.

Se lunastaa sen iänikuisen lupauksen, mistä rockbändit ovat puhuneet vuosikymmeniä: yhtye tempaa katsojan muutamaksi tunniksi pois arjesta omaan, taianomaiseen maailmaansa.

Hartwall-areenan lavalla nähtiin hyväntuulinen kokoonpano, joka kenties oli huojentunut päästessään pitkän kiertueen päätteeksi joulun viettoon, mutta joka nautiskeli soittamisesta loppuun asti.

Decades-setti toimi myös oivana havaintoesityksenä siitä, miten pitkän matkan Carpenterin kaltaisilla raakileilla aloittanut bändi on kulkenut uusimman albumin The Greatest Show on Earth -päätöskappaleen kaltaisiin monoliitteihin.

Yhtyeen visio ja Holopaisen ammattitaito tuntuvat vain parantuneen levy levyltä. Niinpä orkesteri voi hyvillä mielin jättää jäähyväiset alkuaikojen tuotannolleen ja jatkaa eteenpäin.

Nightwishin tapauksessa on täysin mahdollista, että 22 vuotta toimineen bändin paras albumi on vielä kuulematta.