Maailman paras tribuuttibändi | Queen + Adam Lambert Helsingissä

Kaisaniemen puisto, Helsinki 3.6.2016

Mikko Meriläinen

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu vanha sanonta. Queenin toista Suomen-keikkaa ainakin saatiin odottaa yli 40 vuotta. Marraskuussa 1974 Helsingin Kulttuuritalolla esiintynyt oli julkaissut kolmannen albuminsa Sheer Heart Attackin vain paria kuukautta aiemmin ja seuraava levy A Night At The Opera tulisi räjäyttämään potin.

Mutta vuosien odottelun ja lukuisten hittilevyjen jälkeen ei Queenia vain Suomen kamaralle saatu. Lopulta Freddie Mercury menehtyi 1991 ja toiveet konsertista saatiin heittää romukoppaan ainakin hetkeksi.

Brian May ja Roger Taylor päättivät kuitenkin pitää Queenin ja Mercuryn perintöä elossa. Viimein Queen – tai siis se, mitä Queenista enää on jäljellä – saapui jälleen myös Suomeen 3. kesäkuuta 2016.

Basisti John Deacon ei ole enää vuosiin ottanut osaa Mayn ja Taylorin jatkamaan Queen+ -nimellä operoivaan maailman suurimpaan tribuuttibändiin. Freddie Mercuryn elämää suurempiin saappaisiin on astunut Adam Lambert, joka Kaisaniemessäkin tulkitsi Queenin ikimuistoisia hittejä parhaimpansa mukaan.

Lambert osaa peilata hyvin Mercuryn feminiinistä ja keikarimaista camp-puolta, jota esimerkiksi Killer Queen tai Crazy Little Thing Called Love edustavat. Mutta Mercurylla oli myös maskuliininen puoli, joka tulee esille vaikkapa Hammer To Fallissa, I Want It Allissa tai Tie Your Mother Downissa (joka oli setin iloisin yllätys). Lambert on kokenut esiintyjä, jota eivät isotkaan yleisömeret hetkauta. Mutta Lambertissa on vain pieni osa sitä karismaa, mikä Mercuryssa oli.

Lambert onneksi tiedostaa, ettei hän tai kukaan muukaan pysty koskaan korvaamaan Mercurya, joten hän ei edes yritä olla muuta kuin oma itsensä. Se on oikea ratkaisu ja Lambert tekee lopulta hyvää työtä Queenin hittejä tulkitessaan. Osa kappaleista lähtee toisia paremmin, mutta keskimäärin Lambert suoriutuu mahdottomasta tehtävästä hyvin.

Samoin tekee myös arvokkaasti harmaantunut kikkarapää Brian May, joka on yksi tyylitajuisimmista kitaristeista maan päällä. Yleensä pitkästyttäväksi egoboostailuksi venyvä pakollinen keikan puolivälin kitarasoolo muuttuu tohtori Mayn käsittelyssä visuaalisesti hienoksi ja melodiseksi fiilistelyksi. Ihan puhdasta parhautta alusta loppuun ei Mayn sooloilukaan ole, mutta jaksaa pitää mielenkiintoa yllä suurimman osan ajasta.

Samaa ei voi sanoa Roger Taylorin ja poikansa Rufus Tiger Taylorin rumpukaksintaistelusta. Sooloilu osoitti kyllä, ettei 26. kesäkuuta 67 vuotta täyttävä Roger ole täysin iän kangistama, vaan suoriutuu rumpupatteriston takana edelleen hyvin, mutta oli muuten melko pitkäveteinen ohjelmanumero. Loppuunmyyty Kaisaniemi janosi kuitenkin hittejä eikä keskinkertaisia rumpusooloja.

Ja kyllä niitä hittejäkin saatiin. Puoleentoista tuntiin mahdutettiin peräti 21 klassikkoa Seven Seas Of Rhyesta Bohemian Rhapsodyn kautta These Are The Days Of Our Livesiin. Heti setin alussa juoksutettiin muutama kappale typistettyinä versioina lähes sikermänä, jotta kaikki saatiin soitettua soittoajan puitteissa. Ilmeisimmistä hiteistä poissa olivat oikeastaan vain kiertueen aiemmilla keikoilla mukana ollut Who Wants To Live Forever, A Kind Of Magic sekä The Show Must Go On.

Brian Mayn takiahan tänne tultiin #queen #queenfinland

Video, jonka Soundi (@soundilehti) julkaisi

Lambert lauloi Mayn esittämää Love Of My Lifea ja Taylorin These Are The Days Of Our Livesia lukuun ottamatta kaikki kappaleet. Mercuryn laulua kuultiin taustanauhalta Love Of My Lifessa ja Bohemian Rhapsodyssa samalla kun videoscreeneillä pyöri kuvaa edesmenneestä maestrosta. Sinänsä hieno ele, jonka tarkoitusperät ymmärrän, mutta joka samalla tulee muistuttaneeksi mistä jäämmekään paitsi, kun mies ei ole silmiemme edessä elävänä.

Etukäteen suuresti odottamani balladi Love Of My Life ei saanut Kaisaniemeä kappaleen vaatimaan yhteislauluun. Sitä vastoin These Are The Days Of Our Lives pääsi yllättämään, ja arkistosta kaivetuilla videopätkillä ryyditetty esitys sai kieltämättä allekirjoittaneella palan kurkkuun. Siitäkin huolimatta, että kappaleen laulaneen Taylorin ääni ei ole enää kultavuosien vireessä.

Queen+Adam Lambert oli sellainen, kuin ennalta ajattelinkin. Alkuperäisen Queenin veroinen se ei missään nimessä ole, mutta sen lähemmäs ei kuitenkaan voi päästä.

Teksti: Vesa Siltanen
Kuvat: Vesa Siltanen ja Mikko Meriläinen

Settilista: One Vision / Hammer To Fall / Seven Seas Of Rhye / Stone Cold Crazy / Another One Bites The Dust / Fat Bottomed Girls / Play The Game / Killer Queen / Don’t Stop Me Now / Somebody To Love / Love Of My Life / These Are The Days Of Our Lives / Under Pressure / Crazy Little Thing Called Love / I Want To Break Free / I Want It All / Tie Your Mother Down / Bohemian Rhapsody / Radio Ga Ga
Encore: We Will Rock You / We Are The Champions