Queenin edesmennyt laulaja Freddie Mercury oli yksi rockhistorian karismaattisimmista esiintyjistä ja erinomainen laulaja. Sen varmaan jo tiesittekin. Nyt Mercuryn ällistyttävistä laulutaidoista on uuden tutkimuksen valossa mustaa valkoisella. Asiasta uutisoi Consequence Of Sound.
Itävaltalais-tsekkiläis-ruotsalaisen yhteistyön tuloksena julkaistu Freddie Mercury – acoustic analysis of speaking fundamental frequency, vibrato and subharmonics (vapaasti suomennettuna puheen perusäänen, vibraton ja aliharmonian analyysi) tutkii Queen-nokkamiehen laulua ja puhetta nauhojen sekä Mercuryn ääntä imitoivan Daniel Zangger-Borchin laulun perusteella. Tutkijat löysivät näiden avulla kolme erityisen mielenkiintoista seikkaa.
Ryhmä tutki Mercuryn puheääntä vanhojen haastattelujen perusteella, ja laski näiden pohjalta perusäänen keskiarvoksi 117.3 hertziä. Tämä tarkoittaa tenorina pidetyn Mercuryn äänialan olleen todennäköisesti baritoni. Lisäksi tutkijoiden mukaan Mercuryn äänihuulet värähtelivät nopeammin kuin muilla ihmisillä: hänen äänihuulensa värähtelytaajuus oli 7.04 hertziä, kun tavallisesti äänihuulet värähtelevät 5.4 Hz ja 6.9 Hz välillä.
Tutkijat tulivat myös johtopäätökseen, että Mercury käytti laulaessaan todennäköisesti aliharmonioita (subharmonics). Aliharmoniat syntyvät, kun äänihuulten lisäksi henkitorvea syödessä ja juodessa suojelevat taskuhuulet värähtelevät laulaessa. Tätä tekniikkaa käyttävät lähinnä mongolialaiset kurkkulaulajat.
Tutkimus ei kuitenkaan vahvistanut käsitystä, jonka mukaan Mercuryn ääniala kattaa neljä oktaavia. Pari vuotta sitten Concert Hotels rankkasi laulajia äänialan mukaiseen paremmuusjärjestykseen. Ykköseksi nousi Axl Rose viiden oktaavin äänialallaan. Sijalta 11. löytynyttä Mercuryä edelle nousivat muun muassa Paul McCartney, David Bowie, Christina Aguilera, Steven Tyler ja Prince.
Myöhemmin Vintage Vinyl News otti Concert Hotelsia laajemman kattauksen laulajia tarkasteluun ja nosti Mike Pattonin ykköspallille kuusi oktaavia kattavalla äänialallaan. Axl Rosen ohi menivät myös Corey Taylor ja David Lee Roth.
Kenties Mercuryn ääniala ei kata yhtä monta oktaavia kuin edellä mainituilla kollegoilla, mutta tuore tutkimus osoittaa miehen jumalaisen äänen taustalla olevan paljon enemmän. Mikäli koko tutkimus ja sen tieteellinen puoli kiinnostaa, on opus luettavissa täällä.