Reilut kymmenen vuotta sitten autokauppias Timo Tuomi oli turhautunut ja kyllästynyt. ”Koko netti pitäisi räjäyttää”, hän sanoi haastattelussa. Siitä tuli meemi. 35 vuotta autokauppaa tehnyt mies syytti nettiä liiketoimintaansa liittyvistä ongelmista.
Timon sanat ovat käyneet mielessä viime aikoina. En ole Emma-gaalaan erityisen turhautunut, mutta ainakin kyllästynyt siitä käytävään keskusteluun. Emma-gaala pitäisi asettaa sen ansaitsemiin mittasuhteisiin.
Koska pidän gaalaa suoraan sanoen kovin yhdentekevänä, sen voisi Timoa lainatakseni vaikka räjäyttää. Eli lopettaa. Tuskin muutaman vuoden jälkeen kukaan sitä muistaisi kaivata.
Muistatko edes kuka voitti Emman vuoden albumista vuonna 2016? Entäs 2017? En minä ainakaan muista. Google toki kertoo, että Antti Tuisku vuonna 2016, niin tietysti. Ja Vesala vuonna 2017.
Palkinto on osa palautejärjestelmää. Emma-gaalassa palkitaan lähinnä kotimaisen musiikin kaupallisesti menestyneintä kärkeä, joka saa jo muutoinkin palautetta pitkin vuotta mielestäni parhaimmalla mahdollisella tavalla. Eli keikoilla. Jos levyjä ei enää osteta niin kuin ennen, niin ainakin ihmiset haluavat edelleen nähdä suosikkiartistinsa esiintyvän heille hikeä roiskuen.
Emma-gaala on yhtä edustava otos kotimaisesta musiikkivuodesta kuin tiikerin perse on kirahvista.
Artistit tarvitsevat ilman muuta palautetta. Kaikki palaute ei ole tietysti kivaa. Olen jokusen kerran keskustellut kiukkuisten artistien kanssa siitä, kuinka kritiikissä ei ollut niitä asioita, mitä artisti olisi halunnut. Voi kunpa kaikki palaute olisi silkkaa emmagaalaa, jossa on niin paljon kategorioita, että eiköhän sieltä kaikki löydä omansa.
Tämän vuoden Emma-gaalan yhteydessä on puhuttu lähinnä parista asiasta. Pyhimys pääsi otsikoihin kertomalla, ettei osallistu Emma-gaalaan, koska hiljattain menehtynyt räppäri MKDMSK ei ole ehdolla. Kuinka kiinnostavaa! Pyhimys auttoi viimeistelemään artistin postuumisti julkaistun levyn.
Eipä gaalassa Pyhimyksellä mitään voitettavaa edellisvuoden kuuden Emma-palkinnon jälkeen olisikaan.
Emma-palkinto ei tekisi MKDMSK:n tai kenenkään muun taiteesta yhtään parempaa tai huonompaa. Full disclosure: mielestäni MKDMSK:n musiikki ei ole kovin kummoista, mutta hänen menehtymisensä noin nuorena on aivan hirveän surullinen asia.
Tuomaristo voi päättää jättää asettamatta artistin ehdolle, niin kuin Maustetyttöjen kohdalla, ja tuomaristolla on siihen täysi oikeus.
Palkintoihin pitäisi suhtautua niiden ansaitsemalla vakavuudella. Palkinnot eivät ole vakavia asioita. Jokainen palkinto on mielivaltainen. Saattaisin toki ajatella toisin, jos olisin joskus voittanut jotain.
Toinen keskustelua herättänyt aihe on Maustetytöt. Osallistuin keskusteluun itsekin, kun kirjoitin Helsingin Sanomiin Maustetyttöjen jäämisestä Emma-gaalan tulokaskategorian ulkopuolelle. En ollut sinänsä kiinnostunut Emma-gaalasta itsestään, vaan raadin hyvin ilmiselvästä kaksinaismoralismista, taiteeseen liittyvästä ilmaisunvapaudesta ja poplyriikan tulkinnasta.
Mielestäni Maustetytöiltä ei ollut hyvä idea käyttää n-sanaa lyriikassa, se oli loukkaavaa ja rasistista, ja onneksi kappaleen sanat ovat nykyisin eri tavalla.
Olisi toki hauska nähdä, että lyriikka-analyysia tehtäisiin myös muusta popmusiikista vastaavalla intensiteetillä kuin tehtiin Tein kai lottorivini väärin -kappaleen tapauksessa. Ja missä vaiheessa popmusiikin on pitänyt olla faktapohjaista? Mahtuisikohan popmusiikkiin myös se juntin ääni, joka ajattelee, että Sudanista saa banaaneja. Tulkintoja kappaleesta on niin paljon kuin kuuntelijoita.
En jaksa seurata Emma-gaalaa televisiosta. Miksi ihmeessä katsoisin? Niin kuin Juice Leskinen kuvaili Linnan juhlia: ”Jengi on ihan lanttu hukassa hirveessä soseessa.”
Ruotsissa sen sijaan osataan järjestää kunnon tv-spektaakkeli. Nobel-illallisen paras hetki on se, kun jälkiruokaparaati alkaa. Loputtomalta tuntuva määrä tarjoilijoita laskeutuu musiikin soidessa portaita pitkin kantaen tarjottimiaan kuin niiden päällä lepäisi Wigwamin debyyttilevyn ensipainos.
Emma-gaalan tuomariston puheenjohtaja Tommi Kyyrä on ilmaissut, että gaala kaipaa uudistamista. Olen tavallaan samaa mieltä.
Sen voisi uudistaa vaikkapa räjäyttämällä uuden vuosikymmenen kunniaksi. Meidän kaikkien olisi parempi ilman.
Teksti: Arttu Seppänen
Emma-gaala järjestetään 8. helmikuuta.
