Kolumni: Otamme kantaa

Ruutukaappaus Palefacen Emme suostu pelkäämään -videosta.

Muuttunut maailmantilanne ja siirtolaismassat saivat Suomessakin keskustelun heräämään vuosi sitten. Tai ei kai sitä voinut keskusteluksi sanoa, vaan vihapuheen ja harhaisen öyhötyksen sekamelskaksi. Pahimmat laineet ovat tilanteen tasaannuttua laskeneet, vaikka järki ja hyvät tavat eivät vieläkään ole voitolla.

Jo tuolloin monet artistit ottivat aiheeseen kantaa eikä teema tietysti ole täysin vieras ollut aiemminkaan. Asia nousi uudestaan mieleen, kun Paleface julkaisi rasistisista katupartioista ja niiden vastareaktioksi syntyneestä Loldiers Of Odin -pelleryhmästä kertovan kappaleen Emme suostu pelkäämään. Niin paljon kuin elettä arvostankin, jäin miettimään millä tavalla näinkin selkeä asia olisi parasta taiteen keinoin esittää.

Aikansa ilmiöitä pitää musiikinkin avulla käsitellä, mutta on toivottavaa ja todennäköistä, että väkivaltarikollisten jalkakäytävillä vierekkäin kävely on ohimenevä ilmiö. Mitä kappale kertoo jälkipolville? Aukeneeko sen sanoma enää siinä vaiheessa, kun ajat ovat toivon mukaan paremmat? Muukalaispelko ja -viha ovat valitettavan universaali ilmiö, mutta tarkastellaanko nyt jo liian yksityiskohtaista tasoa?

Yleisemmällä tasolla eri kulttuurien rinnakkaiseloa tarkastelee Ismo Alangon Aino ja Ali. Tapansa mukaisesti Alanko käsittelee teemaa humaanilla käytännön tasolla. Realistista tarinaa vaivaa ainoastaan hieman sen kiiltokuvamainen idylli, vaikka se ruokakaupan liukuhihnalle sijoittuukin. Tällainen näkökulma tosin kestää paremmin aikaa.

Hipimmän lähestymistavan aiheeseen tuo räppäri Laineen Kasperi jo vuonna 2012 julkaistulla biisillään Seitsemän miljardia soluttautujaa. Vaikka sen tasa-arvoa alleviivaava sanoma onkin rautalangasta väännetty, osoittaa se huumorin keinoin kuinka absurdia keskustelu meistä ja muista onkaan.

Teemasta ei varsinaisesti eksytä, jos aihe pistetään nippuun vaihtamalla perspektiiviä. Radiopuhelimien Ei kenenkään maa paaluttaa mistä on pohjimmiltaan kyse. Kenelle maat lopultakin kuuluvat? ”Ei maata ja sen multaa / lopulta omista kukaan / se on meidän yhtä vähän / kuin kansi taivaan.”

Antti Luukkanen