Yhdysvalloissa kaapelitelevisioyhtiöillä on velvollisuus tarjota kansalaisille kanava, jonka kautta voidaan lähettää ohjelmaa ilman, että yhtiö tai valtio puuttuu asiaan millään tavalla. Mikäli lainsäätäjä ei ole asettunut poikkiteloin, voi jonottaa ja saada omalle ohjelmaidealleen paikan, kun vain jaksaa aikansa odottaa.
Osittain tulokset ovat arvattavissa…
Public access-kaapelikanavilla törmää helposti ohjelmiin kuten vaikkapa talk show, jossa kaikki ovat epäesteettisesti nakuina tai niihin tuttuihin politiikkojen kaulusten alta kiduksia etsiviin foliohattuihin. Toisaalta kanavat tarjoavat paikan, jossa yhteiskunnan asioita voivat käsitellä ne, joilla ei milloinkaan olisi pääsyä valtavirtamediaan huutelemaan.
Osa huudosta on aina aivan asiallista. Joskus ohjelmat saavuttavat korkeamman, kansallisen profiilin, sekä hienot asiat kuten mainostusta ja muita aivopesun muotoja käsittelevä Mind Engineering että vähemmän hienot kuten Kanadan vastaavalta kanavalta maineeseen ponnistanut Tom Green.
Perjantaina 8. toukokuuta Ylellä järjestettiin Embracing the Music-seminaari, jossa käsiteltiin musiikin, internetin ja julkisten mediapalveluiden yhteistä tulevaisuutta. Tilaisuudessa esiteltiin mainiosti digitaalisen musiikin ja myytävien tallenteiden historiaa, Sveitsin eri yleisradioiden uusia bändejä ja faneja aktivoivaa mx3.ch-palvelua sekä Ylen mediapalveluja ja niiden tulevaisuutta.
Päivän parasta antia oli paneelikeskusteluun Skypen välityksellä osallistunut Andrew Dubber. Hän oli tutkinut BBC:n verkkokäyttäjien käyttäytymistä ja kiteytti usein kommenteissaan sen mitä minä itse haluan Ylen radiolta, eli enemmän marginaalimusiikkiin liittyviä ohjelmia. Dubber puhui asiantuntijamusiikista, eli specialist music. Erikoismusiikista…
Musiikin osa-alueiden erikoistuntemusta löytyy rutkasti radion potentiaalisen yleisön puolelta, sekä kuuntelijoiden että musiikkia tekevien tahojen parista. Luomalla ohjelmaformaatteja, joissa radiolähetykset sekä internet-palvelut (tässä voi käyttää vuoden taikasanaa sosiaalinen media) pelaavat yhteen ja informaatio kulkee jatkuvassa luupissa toimittajien ja kuuntelijoiden välillä, voidaan osittain talkoovoimin tehdä todella asiantuntevaa ja elävää ohjelmaa.
Monet fanit tekevät jo nyt nettipohjaista vapaaehtoistyötä informaation levittäjinä. Muusikot voidaan ottaa ohjelmavirtaan mukaan luontevammin kuin haastamalla heitä kuntoilemaan tai markkinoimaan uusinta tuotostaan, josta sanotaan kaikki samat asiat kuin edellisestä. Ja sitä edellisestä…
Suomessa tehdään enemmän ja parempaa musiikkia kuin koskaan aiemmin. Huomattava osa siitä on outoa ja ainutlaatuista, ja se leviää itsenäisiä kanavia pitkin.
Populaarimusiikin vähemmistöjä tulee palvella siinä missä saamen- tai ruotsinkielisiäkin tai maailman hemmotelluinta vähemmistöä, siis klassisen musiikin harrastajia.