ANNIHILATOR: Carnival Diablos

Jeff Watersin bändissä soittajia on tullut ja mennyt siihen malliin, että nokkamies on varmasti rakentanut jossakin vaiheessa saluunan portit treenikämpälle. Yhtyeessä on jälleen uutta verta, kun Waters kiinnitti yhtyeen uudeksi solistiksi entisen Overkill -kitaristin Joe Comeaun.
Watersin valinta on osunut nappiin, sillä Comeau on hyvin monipuolinen ja vivahteikas solisti. Välillä mies ärjyy asiaan kuuluvalla ankaruudella, ja tarvittaessa häneltä löytyy herkempääkin fraseerausta. Waters itse pitää Comeaun hyvänä puolena sitä, että tämä pystyy laulamaan yhtyeen entisten solistien – Jeff mukaanlukien – tyylien mukaisesti.
Monien mielestä Alice In Hell ja Never, Neverland ovat edelleen Annihilatorin parhaimmat levytykset, mutta totuuden nimessä yhtye on pystynyt tarjoamaan laatumetallia myöhemmilläkin levyillään. Kieltämättä Annihilatorin kohdalla on joskus tullut miettineeksi paikallaan polkemisen ongelmaa, mutta Jeff Waters näyttää päässeen asian yli. Se vanha kunnon thrash kummittelee onneksi siellä jossakin, mutta uutuudenviehätystä ei uudeltakaan levyltä pidä puuttuman. Annihilatorin kappaleista löytyy ripauksen verran enemmän sävyjä kuin muutamilta edellisiltä kiekoilta, mutta paljolti kiitos kuuluu Watersinkin ylistämälle laulajalle. Napoopa mies AC/DC:n hengessä heitetyllä Shallow Gravella jopa siihen malliin, että Bon Scott -vainaa varmasti pyörähtää parikin kertaa haudassaan.