ANNIHILATOR
Jeff Watersin hommat ovat alkaneet maistua lähinnä eräänlaisilta projektiluonteisilta töiltä. Edellisellä levyllä Metal (2007) vierailijat melkein varastivat pääosan ja uudella levyllä bändi toimii triona siten, että Waters huolehtii kitaroinnin lisäksi myös bassosta.
Annihilatorin kolmastoista levy kantaa bändin omaa nimeä, jolloin arvaisi kyseessä olevan jonkinlaisen rivien suoristelun, uuden alun tai muiden radikaalien muutosten. Näin ei kuitenkaan ole.
Bändi luottaa thrashiin, ja sen se toki hallitsee. Riffit puraisevat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja työ tuottaa napakkaa metallia. Tavallaan perusasiat tuntuvat hyvältä. Siinä on kaunista historian lehtien havinaa, vakaata uskoa thrashin kaikkivoipaisuuteen ja yhtyeen rymistelyn vietäväksi on helppo heittäytyä. Silti piru kurkkii selän takaa ja herättää miettimään lopputuloksen huonojakin puolia.
Tosiasiassa Annihilatorin tasan 20 vuotta sitten ilmestynyt kakkoslevy Never, Neverland taitaa edelleen olla Watersin päätyö. Niin paljon kuin uutuuden Nowhere To Gon tai Death In Your Eyesin kaltaiset vahvoihin melodioihin tukevat kappaleet koettavat pyristellä vastaan, niistä ei sittenkään ole lyömään mestariteosta.
