Arvio: Beyoncé tuntuu vuosi vuodelta merkittävämmältä – Renaissance on loistelias levy

Beyoncé
Renaissance
Sony

Beyoncén edellisestä albumista, erinomaisesta Lemonadesta (2016), on niin pitkä aika, ettei Renaissancen vertaamisessa siihen ole kauheasti järkeä. Näinä vuosina kun on ehtinyt muuttua reippaasti niin (musiikki)maailma kuin Beyoncé Knowles-Carter itsekin.

Mutta verrataanpa silti, sillä albumit ovat kuin yö ja päivä. Värikkään ja syvän Lemonaden musiikillisia rönsyjä, tunteikkuutta ja henkilökohtaisuutta Renaissancelta ei löydy, mutta sen sijaan tarjolla on turboannos tanssiin kutsuvia bängereitä, jotka tihkuvat iloa, kiihkoa ja uhmaa. R’n’b on enimmäkseen vaihtunut houseen ja diskoon, hiki on pinnassa koko tunnin mitan eikä balladeja kuulla.

Sinänsä Renaissancessa ei ole mitään erityisen mullistavaa tai uutta, sillä Beyoncé tuntuu värikkään tuottajajoukkonsa kanssa lähestyneen menneiden vuosikymmenten tanssimusiikin eri vivahteita nostalgian, viittausten ja ihailun kautta. Tunne konkretisoituu levyn ekstaattisessa finaalissa, Donna Summerin I Feel Lovea lainaavassa Summer Renaissancessa, sekä Nile Rodgersin kitaran vetämänä funkkaavassa Cuff Itissä.

Kokonaisuutena Renaissance on ensivaikutelmaansa sävykkäämpi ja melodisempi. Se on yksi pitkä ja yhteen miksattu tanssiputki, jonka kiintopiste vaihtelee ysärin lopun ja 70-luvun väliä, ja toki tälläkin levyllä kuuluu moderni r’n’b. Moni kappale on syönyt tuota kaikkea. Soundeiltaan Renaissance on sitä mitä Beyoncélta osaa odottaa: jumalaisen isona kaiuttimista sykkivää herkkua, joka luottaa pelkistämiseen muttei säästele tuotannollisissa yllätyksissäkään.

Suoraviivaisimmillaankin Renaissancessa on kylmän tamppauksen sijaan lämpöä ja svengiä, mitä tulee ihan jo Beyoncén aina sävykkäästä ja albumin mittaan runsaasti varioidusta laulusta.

Yli tuntiin yltävä albumi on pitkä, ja pari presetillä vedettyä kappaletta voisi kivutta poistaa. Vastustamattomia kohokohtia on kuitenkin tasaisesti läpi levyn: ”comfortable in my skin” -sanomaltaan kaikilla tasoilla kuulostava Cozy, jo nyt dance-klassikolta tuntuva Break My Soul, frankoceanmaisen letkeä Plastic Off the Sofa -kujerrus tai herkullisen kaksijakoinen Pure/Honey. Muun muassa.

Kaipa sitä voisi supertähtenä vain ottaa rennosti ja nauttia keräämistään hedelmistä, mutta onneksi Beyoncé on valinnut toisen tien. Hän tuntuu vuosi vuodelta merkittävämmältä.