Arvio: Daughter vaihtoi varjot valoon – Välitilassa vellova uutuusalbumi kaipaa tulkinnanvaraisuutta

Arvio julkaistu Soundissa 4/2023.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Daughter
Stereo Mind Game
Glassnote

Edellisillä levyillään (Not To Disappear, 2016; Music From Before The Storm -soundtrack, 2017) Daughter seilasi tummia vesiä. Yhtyeen shoegazing-kulissit, harsoiksi hankautuneet sävelkulut ja kalseat lauluraidat muodostivat puhuttelevia vastakohtia täyttymystä tavoittelevalle dreampop-estetiikalle. Musiikin varjoihin kätkeytyi repivää kauneutta.

Stereo Mind Game sitä vastoin kääntyy kohti valoa. Tutut rakenneosat ovat yhä läsnä, mutta niiden keskinäisiä suhteita on säädelty helläkätisesti: rytmejä on kevennetty, kuulokuvaa pelkistetty ja lämpöä lisätty. Tämä tarkoittaa joustavampaa yleisvaikutelmaa. Mikä salaperäisyydessä hävitään, se liikkumavarassa voitetaan.

Helppotajuisen ilmaisun kääntöpuolena on soinnin kliinistyminen. Stereo Mind Gamen pohjatunteisiin on vaikea samastua, vaikka trio alleviivaa huolellisesti jokaista ajatustaan. Levy on turhan konsensushakuinen pelatakseen tutuilla kaksinaisuuksilla, mutta myös liian etäinen antautuakseen todelliseksi pop-taivaaksi. Valtaosa musiikista velloo välitilassa, joka on täynnä paitsi mahdollisuuksia myös itseään kiertäviä ääniä.

Oppikirjamaisella varmuudella aseteltu albumi on monessa mielessä yhtyeen paras. Tulkinnanvaraisuuden katoaminen on kuitenkin kova hinta muodolliseksi pelkistyvästä mielihyvästä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa