Vuodesta 1983 tykitellyt germaanirässin legendabändi porskuttaa menemään keulillaan ainoa orkkisukko, laulaja-basisti Schmier, joka oli poissa vahvuudesta käytännössä koko 1990-luvun. Silloin yhtye kokikin uransa kauheimman mahalaskun. Laatu notkahti muotivirtausten puhurissa.
All Hell Breaks Loose (2000) palautti Schmierin kokoonpanoon ja bändin raiteilleen. Nyky-Destruction on kuitenkin saksalaisten thrash metal -kivijalkojen väliinputoaja. Sillä ei ole Sodomin raakaa rosoisuutta tai Kreatorin aggressiivisuuden ja koukuttavien melodioiden yhdistämisen taitoa.
Birth of Malice on intron ja yhdentoista biisin möhkäle. Sekaan on saatu muutama terävämpi riffi, ja jokunen kuvio meinaa napata mukaansa. Kappaleet ovat kuitenkin liian pitkiä, eikä yksikään niistä nouse keskivertoa kummemmaksi. Viimeiseksi vedetty Accept-laina Fast as a Shark on täysi turhake, joka vain paisuttaa muutenkin pulskaa levyä.
Suoraan Doron laulukirjasta tempaistut sanoitukset eivät paranna asiaa: ”This is our lifeblood, no right nor wrong / follow the metal, forever strong.” Minuutteja raa’asti mäkeen ja löysät pois, niin Birth of Malice olisi huomattavasti iskevämpi kiekko.
