Levyarvio: Thrash-legendalla juhlan aiheet vähissä – Destructionin uutuus ei ole 40-vuotisen taipaleen kunniakkain etappi

Destruction
Diabolical
Napalm

Destructionissa ovat ovet käyneet. Alkuperäisestä kokoonpanosta on jäljellä enää laulaja-basisti Schmier, eikä edelliseltä levyltä Born To Perish (2019) ole enää Schmierin lisäksi mukana kuin sille mukaan liittynyt rumpali Randy Black. Vaikka kokoonpanoa ollaan uusittu, jatkaa musiikki kuitenkin aika pitkälti Born To Perishin nopeatempoista ja raskasta linjaa.

Erotuksena viime vuosien verrattain moderniin exodusmaiseen ulosantiin, on Diabolical aika kasarivaikutteinen levy. 80-lukuisia thrash-kiekumisia tuskin kukaan olisi kaivannut, mutta itse musiikkikin tuntuu enemmän kierrätykseltä kuin nostalgialta. Ei yllättäisi jos nämä biisit olisivat kotoisin kymmeniä vuosia sitten hylätyistä ideoista. Jotain hyvääkin 80-luvulta ollaan silti löydetty; levyn päättävä G.B.H.-cover City Baby Attacked By Rats muistuttaa siitä tyylitajusta, jota Destructionilla joskus oli.

Bändi juhlistaa Diabolicalilla neljättäkymmenettä vuottaan, mutta kokoonpanomuutoksista ja ideoiden puutteesta päätellen ovat todelliset juhlan aiheet aika vähissä. 80-luvun lopun progressiivisesta, luovasta ja omaperäisestä Destructionista ei tunnu olevan juuri mitään jäljellä.