DESTRUCTION: All Hell Breaks Loose

Arvio julkaistu Soundissa 05/2000.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Destruction oli thrash-suuntauksen ehdotonta kermaa 80-luvun puolivälissä. Sen perusthrashissä yhdistyivät koko tyylin parhaat puolet ja mitättömämmät virtaukset jäivät vähemmälle huomiolle. Destruction älysi lopettaa ajoissa.

Arvio

DESTRUCTION
All Hell Breaks Loose
Nuclear Blast

Destruction oli thrash-suuntauksen ehdotonta kermaa 80-luvun puolivälissä. Sen perusthrashissä yhdistyivät koko tyylin parhaat puolet ja mitättömämmät virtaukset jäivät vähemmälle huomiolle. Destruction älysi lopettaa ajoissa. Se ei ehtinyt munailla itseään sille sopimattomilla musiikkikokeiluilla, joihin liian moni virkaveli romahti 90-luvun alussa. Sen perintö on yksi arvokkaimmista koko saksalaisen metallin historiassa. Jäämistö kuuluu tänäkin päivänä monien blackia ja perinteisempää metallia yhdistelevien uusien bändien tuotoksissa.
Destructionin yhdistyminen tuli ajankohtaiseksi juuri uusien bändien kiinnostuksen vuoksi. Thrash lähti uuteen nousuun. Näitä saksalaisia tarvitaan, kun Kreator on ollut kuralla vuosikaudet ja Sodom tekee heiluriliikettä minkä ehtii.
Paluu on komea. Machinery Of Liesin, Devastation Of Your Soulin ja The Butcher Strikes Backin (muistattehan Mad Butcherin!) kertosäkeiden tehotoisto ja Tears Of Bloodin sekorytmit tuottavat kiihkeitä mielikuvia menneestä, mutta täryyttävät kutsuvasti nykypäivässäkin. Schmierin kuivakka laulunkähinä johtaa joukkoja. Jopa tahattoman huumorin elementti on tallella. Thrash merkitsi aikanaan kantaaottavuuden lisääntymistä metallisanoituksissa, mutta tyyli ei silti ollut edes maailma toiseksi älykkäintä musiikkia. Ei thrashissä tosin koskaan Nobelin palkinnoista kisattukaan. 

Lisää luettavaa