Vaikka 34-vuotias teutoni-thrashin kummisetä Destruction on musiikillisesti saapunut seesteiseen keski-ikään eikä sen rähinä enää ihan täysin vakuuta, on se 14. levyllään kuitenkin edelleen jokseenkin relevantti.
Germaanitrion rässäys ei ole enää sitä samaa välittömästi tunnistettavaa teknistä piiskausta ja basistisolisti Schmierin pistetty sika -kiljahteluja kuin yhtyeen kultavuosina 80-luvun jälkipuoliskolla, mutta uutuuden kattauksessa esimerkiksi Dethroned, Pathogenic ja Generation Nevermore todistavat, että Mike Sifringerin riffi lähtee edelleen liukkaasti ja Schmierillä riittää yhä niin biisi-ideoita, sanottavaa kertosäerähinöihin kuin sappea syljettäväksi.
Nauttisin silti Destruction-annokseni mieluiten väkivaltaisena ja suoraviivaisesti päin pläsiä ilman turhia akustishenkisiä välisoittoja, joutavia nyansseja ja epämääräisesti death metalilta haiskahtavia keskitempoisia mylläyksiä.
Under Attack ei uhittele yhtyeen varhaisvuosinaan tekemälle levyparhaimmistolle, mutta kyllä se useista samanikäisten thrash-orkestereiden hiljattaisista pakkopullalevyistä niukat selätysvoitot ottaa.
