Etukäteen pelkäsin ehkä hiukan, liekö meno kolmannentoista albumin kohdalla kesyyntynyt leilinläpsyttelyksi, mutta kuinka ihanaa onkaan olla väärässä! Dropkick Murphysin meininkihän on nimittäin yllättävän tiukkaa. Persenahka tummuu melkein kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Blackout (2003) on itselleni The Levy, jonka kuultuani rakastuin aikoinaan yhtyeeseen. Jokin kelttifolkin ja rymypunkin yhdistelmässä saa vielä keski-ikäisen rouvankin käärimään hihat ja kiskomaan maiharien nauhoja tiukemmalle.
Biiseistä Bury the Bones on kenties lähimpänä bändin alkupään tuotantoa. Nyrkinpuinnin lomaan mahtuu myös pari yllättävän koskettavaa kappaletta. Ensimmäinen niistä on laulaja Ken Caseyn isoisälle omistettu Chesterfields and Aftershave, joka pani örvelöt kulkemaan nahan alla heti ensimmäisistä soinnuista.
Toinen on levyn viimeinen kappale One Last Goodbye (Tribute to Shane), jonka tajusin olevan The Poguesin legendaariselle Shane MacGowanille omistettu vasta siinä vaiheessa, kun aloin kuunnella sanoja. Itkuhan siinä tirahti.
Kokonaisuutena erittäin positiivinen yllätys!
