Säkkipillipunkkia puskee taas Bostonin suunnalta, joskaan punk ei enää määrittele Dropkick Murphysin kokonaissointia. Yhtyeen sävyihin on tullut lisää poppia ja balladejakin, kuten kymmenennen levynsä päättävä, koskettava Wish You Were Here todentaa. Irlantilaisvaikutteet ovat toki edelleen hyvin pinnassa ja sähkökitarat sitä vastoin on painettu alaspäin. Dropkick Murphys voisi ja voi keikkailla paikallisen irkkupubin nurkassa tai olympiastadionilla, niin kuuntelijaystävällistä bändin ulosanti on. Kun räyhäkkyyttä miedonnetaan, on menetetty hieman ilmaisuvoimaa.
Dropkick Murphys liikkuu edelleen yhteiskunnallisissa teemoissa ammattiyhdistysliikkeen puolesta, jokaihmisen asialla, päihdeongelmaa sanoittaen ja yksityistämistä vastaan, ja onpa väistyneelle presidentillekin suotu yksi pilkkalaulu: Chosen Few yltää majesteetilliseen, urheilulliseen vastustukseen. Bruce Springsteenin sävyjä sisältävä Queen Of Suffolk County vavisuttaa ja nimikappale tanssittaa shuffle-poljennollaan.
Asenne on Dropkick Murphysilla edelleen täysin kohdillaan, mutta lievää toisteisuutta on uutuuslevyllä havaittavissa.
