Puolan pahat pojat ovat vauhdissa jälleen. Jumalanpilkkaa ja saatanallista menoa on tarjolla nyt jo kolmannentoista pitkäsoiton merkeissä.
Opvs Contra Natvramiin (2023) verrattuna tykittelyssä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Ruuveja on kiristelty sieltä täältä ja kohkaaminen on kauttaaltaan intensiivisempää. Tunnusomaista eeppisyyttä ei toki ole unohdettu, mutta pääpaino tuntuu olevan moshpitin pyörittämisessä ja suoraviivaisemmassa iskevyydessä. Livetilanteet lienevät olleet mielessä jo sävellys- ja sovitusvaiheessa.
34-vuotiaan orkesterin soitto on tiukkaa ja energistä. Biiseissä on melodisuutta ja koukkuja kaiken vimmaisen rytyyttämisenkin keskellä. Jens Bogrenin tuotanto pitää huolen, että soundit ovat jylhässä massiivisuudessaankin erottelevat ja selkeät.
Ehdottomille black metal -puristeille Adam ”Nergal” Darskin johtaman ryhmän valtavirtasuosio ja tätä nykyä vahvasti death metaliin kallellaan oleva tyyli sliipattuine soundeineen on kenties liikaa. Vähänkään kasuaalimmalle tai avarakatseisemmalle äärimetallin ystävälle lyödään kuitenkin jälleen kerran käteen häijy ja omalla kieroutuneella tavallaan viihdyttävä paketti.
