Arvio: Nergal on harhaillut pari vuotta eksyksissä, mutta Behemothin uutuus on vahva paluu laatuun

Behemoth
Opvs Contra Natvram
Nuclear Blast

Behemoth lähti The Satanistilla (2014) avaamaan soundiaan kuten Dimmu Borgir aikoinaan Puritanical Euphoric Misanthropialla. Kuten Dimmullekin kävi, on Behemoth erinomaisesti onnistuneen ensimmäisen askeleen jälkeen ollut vähän eksyksissä uuden suuntansa kanssa.

Aika puolivillaisen I Loved You At Your Darkestin (2018) lisäksi keulamies Nergal on ehtinyt äänittää jo kolme levyä täysin kelvottoman kantriprojektinsa Me And That Manin kanssa. Pitkän harhailun jälkeen Nergal ja Behemoth näyttävät vihdoin taas löytäneen punaisen langan.

Pandemian takia Behemothilla oli aikaa työstää Opvs Contra Natvramia täysin ilman deadlineja. Uusi Joe Barresin tuottama levy onkin selvästi itsetuotettua edeltäjäänsä jäsentyneempi kokonaisuus. Bändi on myös löytänyt erittäin hyvän tasapainon alkuaikojen bläkkisjuurien ja uudistumisen välillä. Sinkkubiisi Ov My Herculean Exile on mainio esimerkki monitahoisesta sävellyksestä, joka on silti vanhoihin levyihin verrattavan häijy.

Vaikka albumin nimen suorempi käännös olisikin ”opus luontoa vastaan”, kertoo Nergal sen merkityksen olevan ihmisen vapautta rajoittavan nykymenon vastustaminen. Vahva kapinahenki välittyykin levyn hienoista sävellyksistä.