Joe Bonamassa on yksi tämän hetken parhaista blueskitaristeista. Breakthrough’lla mies tekee toisin kuin moni muu kitaravirtuoosi keskittymällä sävellyksiin ja jättämällä kitaroinnin taka-alalle.
Jos edellisellä Blues Deluxe Vol. 2 -levyllä (2023) kuultiin bluescovereiden ohella vain yksi originaali, Breakthrough’n kaikki kappaleet ovat Bonamassan kynästä. ZZ Topista, Stevie Ray Vaughanista ja vanhan liiton bluesista muistuttavat biisit jäävät välillä vähän tasapaksuiksi.
Vaikka levyn melodisimmat raidat Broken Record ja Life After Dark todistavat Bonamassan olevan onnistuessaan erittäin hyvä säveltäjä, covereihin perustuneet levyt ovat toimineet aina miehen omaa materiaalia paremmin. Bobby Parkeria ja Albert Kingiä varioidessaan Bonamassan onnistuu tuoda sovituksiin enemmän omaa väriä kuin omissa sävellyksissään.
Kitarasankarien albumeja kuunnellaan suureksi osaksi soiton takia. Breakthrough’lla kitarasooloja kuullaan säästellen, ja välillä ne on miksattu niin taka-alalle, että nyanssit jäävät piiloon. Siinä mielessä hillitty Breakthrough on vähän turhauttava tapaus, vaikka hyvä blueslevy onkin.
