Kitaristina Joe Bona-massalla ei ole enää mitään todistettavaa. Hän soitti jo 12-vuotiaana keikkoja B.B. Kingin lämppärinä, ja yli 30-vuotisen uran ajalta löytyy yhteistöitä niin Eric Claptonin kuin Gregg Allmaninkin kanssa. Miehen haastatteluja lukeneet myös tietävät, että hänen tietämyksensä kitaroista on kitaranvalmistajan tasolla.
Bonamassa on tähän mennessä aina tehnyt suuremman vaikutuksen virtuoosimaisena soittajana ja kitara-asiantuntijana kuin säveltäjänä. Hänen sooloalbumiensa parasta antia ovatkin usein olleet lukuisat cover-versiot, ja hänen livelevynsä ovat monesti olleet studioalbumeja kiinnostavampia.
Siinä missä Bonamassan soolouraan mahtuu jo 16 live-albumia, on Time Clocks niinikään hänen kuudestoista studioalbuminsa. Uran alkuvuosien liian perinteiset ja persoonattomat sävellykset ovat viime levyillä alkaneet saada yhä enemmän omaa väriä.
Vapautuneen tuntuisella Time Clocksilla Bonamassa on ottanut vielä ison harppauksen eteenpäin säveltäjänä. Levy on todella monipuolinen, seikkailullinen ja luova. Se toimii täydellisesti kokonaisuutena, eikä sisällä yhtään coveria. Bonamassan voi alkaa lukea blues-suuruudeksi jo muutenkin kuin pelkän soittotaidon puolesta.