JOE BONAMASSA: Different Shades Of Blue

Arvio julkaistu Soundissa 9/2014.
Kirjoittanut: Hemmo Päivärinne.

Arvio

JOE BONAMASSA
Different Shades Of Blue
Provogue

Joe Bonamassa on ristiriitainen blueshahmo. Toisaalta hän osaa tehdä loistavia biisejä ja soittaa kitaraansa kuin peijooni. Toisaalta taas hän saattaa vonguttaa mauttoman oloisesti ja näyttää sekä hieman kuulostaakin Aku Ankalta. Hän keikkailee jatkuvasti ja julkaisee ainakin yhden levyn sekä keikkavideon joka vuosi. Onkohan hänellä lainkaan naisia tai elämää musiikin ulkopuolella?

Uusin Different Shades Of Blue on tuttua Bonamassaa. Levy on kelpoa brittibluesia Henkka-mausteilla funk-sävyjä unohtamatta. Torvisektiokin on hankittu ryydittämään runsaita taustoja, joissa Hammond vinkuu, piano pimputtaa ja Gibson Les Paul ulvoo. Joe on tehnyt itse kaikki (rakkaudesta kertovat) biisit, jotka ovat kauttaaltaan tasaisen hyviä. Stailattu ja laihduttanut Joe on selvästi käynyt laulutunneilla, koska laulaa entistäkin paremmin. Suosikkini on Trouble Town, jolla hän soittaa makeasti slidekitaraa. Rakastan slideä!

En malta olla vertaamatta Joe-poikaa edesmenneeseen Gary Mooreen. Joe tekee juuri sen, mitä Gary yritti: soittaa viihdyttävää taitavaa bluesia. Heillä on samat ihanteet (Jeff Beck, Clapton, Hendrix), mutta Joella on selvästi hemmetin paljon paremmat soundit ja fraseeraus. Miinuksena hän on joskus aivan liian sisäsiisti ja musassa voisi olla enemmän munaa. Toivoisin, että Bonamassa malttaisi ja vähentäisi nopeita lurituksia, joille kuitenkin näyttää olevan selvä sosiaalinen tilaus, koska tiluttamista rakastavaa yleisöä riittää.