Laulaja-lauluntekijä Samuli Putron yhdeksäs sooloalbumi on jo lähes 20 vuoden etäisyydellä viimeisimmästä Zen Café -albumista. Mutta nyt puhutaan vain ajasta – Viime yöltä kuulostaa nimittäin erehtymättömästi jo takavuosilta tutulta tarinankerronnalta, jollaista voisi kuulla metrossa tai lähikaupan maitohyllyllä.
Putron pitkäaikaisen tuottajan Riku Mattilan poissaolo kuuluu selvästi. Nuoremman sukupolven tekijä Heviteemu on tuonut mukanaan entistä enemmän elektronisia vaikutteita ja modernimpaa otetta, joita edustaa esimerkiksi kappale Sanni.
Paikoitellen levyn tyyli poukkoilee liikaa. Nimikkokappale tamppaa automainosrockin itsevarmuudella, kun taas Kaappeja, luita ja lautasia kuulostaa 1980-luvun tuulahduksen tuomalta karaoketulkinnalta. Sen sijaan kappaleet Liikunnanopettaja ja Se hetken kauneus onnistuvat kaikin puolin.
Viime yöltä kuulostaa samaan aikaan liian monelta: uudelta ja vanhalta, pohtivalta ja rempseältä, rauhalliselta ja villiltä. Mutta kenties se on juuri sitä, mitä Putro itsekin. Vaikka albumi ei onnistu täysin vakuuttamaan, siltä löytyy jälleen kerran mieleen jääviä tarinoita.
