Levyarvio: Samuli Putro tekee kokoaan suurempia lauluja – Uusi levy johdattaa syviin ja vakaviin mietteisiin

Samuli Putro
Keskellä kesää
Universal

Samuli Putron seitsemäs soololevy on jatkoa Pienet rukoukset -albumilla (2019) alkaneelle yhteistyölle tuottaja-sovittaja Riku Mattilan kanssa. Keskellä kesää on edeltäjänsä tavoin rikas ja samalla niukka laulukokoelma.

Lauluntekijänä Putro on yhä rönsyjä ja koruompelua karttava selväsanainen kirjoittaja. Kirjoittajuus korostuu sitäkin kautta, että albumin kustannustoimittajana ja yli puolella biiseistä myös sanoittajakumppanina on toiminut kirjailija Ronja Salmi.

Puhetta lähestyvällä tulkinnallaan Samuli Putro johdattaa syviin ja vakaviinkin mietteisiin. Novellimaiset tekstit muuntuvat lyhytfilmeiksi, joissa ihminen on vahvasti vaikkakaan ei välttämättä aina vahvana läsnä. Biisien vähäeleinen vivahteikkuus tekee albumista modernia kamaripopia.

Henkistynyt alkusoitto Tee minusta ihminen esittää varsin kohtuullisen toiveen, ja Raahe on omakohtaistakaan nostalgiaa kaihtamaton kotiseutulaulu. Tyttäreni järisyttää syntymästä aina vääjäämättömään luopumiseen ulottuvana tiivistyksenä. Nimestään piittaamattoman kevyt poplaulu Surutyötä hymyilyttää Tampere-rivillään ja Eppu Normaalia hipovalla kitarallaan.

Keskellä kesää ei pidä isoa ääntä, mutta kasvattaa Samuli Putron laulut jälleen kerran kokoaan suuremmiksi.