Tuntuu, ettei Tyranttiin ole suhtauduttu hevipiireissä aina kovin vakavasti, mutta toisaalta yhtyeessä vaikuttavat Nahka-Sami, Paha-Tapio ja Henkka. Siis vähän kuin Saegh, Blaerah ja Seppo. Kolmoslevyllään NWOFHM-tägillä paiskattu yhtye kuulostaa kuitenkin siltä, että sillä on sanottavaa. Ja myös iskeviä riffejä ja kertosäkeitä.
Jos edellinen Orjaplaneetta (2021) oli jonkinlainen scifikonseptialbumi, nyt Tyrantti liikkuu tällä pallolla ja käsittelee vähintään viitteellisesti ihmiskuntaa ikävyyksiin vieviä kipupisteitä. Jylhä Uusi musta tuntuu näkevän lajimme predestinoituna synkkiin ratkaisuihin sukupolvi toisensa jälkeen.
Erinomainen Uusikuu kertoo henkilökohtaisista peloista hevimetallisen dramaattiseen sävyyn, ja Miestä vahvempaa on hirtehisen kitkerä ryyppäämisen analyysi. Sanasto on klassisen hevin, mutta aiheita voi etsiä peilistä tai uutissivustoilta.
Tyrantin musiikillinen työkalupakki on toki derivatiivinen, mutta täysin hallussa. On vaikea kuvitella varhaisen Iron Maidenin ystävää, joka ei pitäisi Ihmispyramidista ainakin jonkin verran.
Neljännen tähden jätän pois lähinnä siksi, että sen antamiseen tarvittaisiin jokin omanlaisempi visio tai vielä vähän kovempia tykkibiisejä.
