Sad bastard -musiikkia tuli nollaluvun puolivälissä joka tuutista. Wilcon Yankee Hotel Foxtrotin (2003) unisesti laulettu indierock osui hyvään saumaan keräten järjettömän määrän hypeä ja ylistäviä arvosteluja. Levy sai jopa harvinaisen täyden kympin Pitchforkilta.
Seuraavaan albumiin kohdistettujen kriittisten ja kaupallisten odotusten lisäksi bändin liiderin Jeff Tweedyn huumeongelma oli karkaamassa niin pahasti käsistä, että hän suunnitteli A Ghost Is Bornista (2004) bändin viimeistä albumia. Ei ollutkaan isompi yllätys, että levystä tuli edeltäjäänsä ”vaikeampi.”
Vaikka albumilla on muun muassa 15-minuuttinen melodiaton äänikollaasi, jonka tarkoituksena on jäljitellä migreeniä, sitä on lopulta aika helppo lähestyä. Mukana on myös At Least That’s What You Saidin ja The Late Greatsin kaltaisia kauniita kappaleita.
Ghost Is Bornin erikoisversiolle on kerätty bonuksiksi levyn sessioissa äänitettyjä vaihtoehtoisia versioita, jotka ovat kautta linjan yllättävän hyviä. Varsinkin Crazy Horsen I Don’t Want to Talk About Itin mieleen tuova At Least That’s What You Said toimii.
