WILCO: Alpha Mike Foxtrot: Rare Tracks 1994–2014

Arvio julkaistu Soundissa 1/2015.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

WILCO
Alpha Mike Foxtrot: Rare Tracks 1994–2014
Nonesuch

Jos Wilco ei olisi yhtyeenä muuttunut niin paljon kaksikymmenvuotisen taipaleensa aikana, tässä julkaisussa ei olisi mitään järkeä. Pää-Wilco Jeff Tweedy ihmettelee harvinaisuuksista, studiojäämistä ja livetaltioista kootun paketin saatesanoissa ääneen: ”Kuinka pääsimme sieltä, missä olimme tänne, missä olemme nyt?” Kysymys on ymmärrettävä myös tämän Wilco-faneille suunnatun kokonaisuuden valossa.

Suht persoonattomasta countryrokkaavasta Replacements-johdannaisesta on kuoriutunut monta erilaista yhtyettä. Aluksi Wilco oli iskevä ja juureva älyköiden baariyhtye, sittemmin kokeileva ja itseensä kuolemanvakavasti suhtautuva taiderock-kokoonpano. Vaivihkaa Wilcosta on kasvanut sekä kaupallisilta että taiteellisilta ansioiltaan keskisuuri amerikkalainen rock-yhtye, jolla on laulaja-lauluntekijä Tweedyn kappaleiden ja wilcolaisten poikkeuksellisen vahvan muusikkouden ansiosta oma ääni.

Vaihtoehtohistorian piirtämä kuva Wilcosta on luonnollisesti epätasainen ja rönsyilevä. Informaatioarvoltaan mitättömistä demoista riemastuttaviin livevetoihin ja parhaimmillaan todella osuviin covertulkintoihin ulottuva aineisto jättää loppuviivan alle selvästi plusmerkkisen saldon. Vahva heittäytymiskyky ja paikoitellen lähes musertava livevoima on olennainen osa tämän ”ajattelevan miehen perusrockyhtyeen” viehätysvoimaa. Samalla kun Wilcon studioalbumeista on tullut yhä punnitumpia rakennelmia, on epämuodollisemmalle dokumentille sijaa wilcoilijoiden hyllyssä.

Lisää luettavaa