Amerikkalaisen nykyrockin aatelistoon kuuluva Wilco pistää uudella albumillaan ja heti sen avausraidalla aivojeni haperoituneen muistikeskuksen jylläämään. Oliko todella niin, että tämä juurevuuden ja ihmissuhdeperäisen kivun surrealistinen fuusioija niputettiin aikanaan epämääräisen alt.country-nimikkeen alle?
Erityisesti yhtyeen loistavalla kakkosalbumilla Being There soi kieltämättä hyvin syvä amerikkalainen perinne, mutta silloinkin Wilco rokkasi reippaasti yli neo-traditionalismin normien. Sitä seuranneella Summerteeth-levyllä yhtye repäisi hienolla popilla lisää hajurakoa stetsonien suuntaan ja Yankee Hotel Foxtrot vie asian loppuun. I am trying to break your heart -kappaleella tunnelmoiva Jeff Tweedyn repaleinen ääni voidaan toki edelleen tulkita jollakin tapaa Gram Parsonsista lähtevän perinteen jatkajaksi, mutta oudoista taustaäänistä on aavikot, tiet ja auringonlaskut kaukana.
Vuolaita akustisia kitaroita ja kaikenlaista äänellistä kalabaliikkia hyviin lauluihin yhdistelevä yhtye seisoo luontevasti omalla tontillaan, joka sijaitsee jossakin Beckin, Velvet Undergroundin ja Hank Williamsin asumusten liepeillä. Kuuluisampien ja menestyneempien naapureidensa tavoin Wilcon musiikissa vaanii hyvin vahva ja tummasävyinenkin pinnanalainen maailma. Heti kun Kameran kaltainen kevyesti rullaava laulu saa jalan naputtamaan, pysäytetään liike Radio Curen syvällä ahdistuksella.
Sama emotionaalinen vuoristorata jatkuu läpi vivahteikkaan ja kiinnostavilla yksityiskohdilla ladatun levyn. Levyn avaus ja päätös ovat erityisen rajua tajunnanlaajennusta, vaikka balladeja ovatkin. Wilco ei selvästi halua päästää itseään, kuulijoitaan eikä musiikkiaan työkseen markkinoivaa koneistoa helpolla. Se, kantaako arvaamaton kunnianhimo ja raaka emotionaalisuus koskaan kulttisuosiota edemmäs, jää nähtäväksi.
Yankee Hotel Foxtrot -levyn klaustrofobinen ja vereslihainen viritys on ainakin aiheuttanut nikottelua ja nieleskelyä dollareiden pyörittämissä rattaissa. Nostan hattua Wilcolle, joka jatkaa luovalla reitinvalinnallaan The Jayhawksin rinnalla americanan kovimpana kombona.
