No onkos tullut epäpyhä kesä, kun Bad Religion toteuttaa pitkäaikaisen uhkauksensa joululevyn julkaisemisesta järjestettyään monena viime vuotena ”Almost Acoustic Christmas”-konsertteja. Yhteiskunta- ja perinnekriittisen postpunkin kontrasti läpeensä tekopyhään ja kaupalliseen joulutraditioon on ideana herkullisen ilkikurinen lähtökohta. Sähköistettyjen ja vauhditettujen trad-klassikoiden kimaran myötä yhtye palaa myös omien klassikkolevyjensä Sufferin ja No Controlin tyylilajiin, jossa rapiat kaksi minuuttia on ylärajana melodisen sahauksen purkauksille ja joulun sanomalle. Saman ratkaisunhan yhtye teki tammikuussa julkaisemallaan True North -levyllä, jossa 36:een minuuttiin mahtuu 16 uutta kipaletta.
Punk-kontrasti ei toki ole mikään uusi idea, sillä The Boys julkaisi Yobs-nimellä jo vuonna 1980 oman rempseän Christmas Albumin. Sen innoittamana heidän suuret faninsa ja Bad Religionin kanssa vuosia kaveerannut Die Toten Hosen teki oman Wir warten auf’s Christkind -joululevynsä (1998) Die Roten Rosen -pseudonyymillä. Suomessa samaa joulunpunaista lankaa seurannut Ne Luupojat Surf -bändikolmikko on julkaissut äskettäin vuosien 1990 ja 1992 joulueepeensä Kaikki uskoo joulupukkiin -albumina. Pokon punkpitoinen promoklassikko Kylmää joulua (1978) on myös palannut sesonkimarkkinoille. Yksittäisiä punk-joulubiisejä on vallan viljalti Hassisen Koneesta ja Stiff Little Fingersistä Ramonesiin.
Vaikka Bad Religion on jouluhuumassaan oma vauhdikas ja vetovoimainen itsensä, on Christmas Songs liiankin tavanomaisista kipaleista kasattu. Varsinkin White Christmas ja Little Drummer Boy ovat jokseenkin latteiksi kelatut myös monilla rockin rintamilla. Parempia tunnelmankohotuksia ovat punk-kitaralaukan päälle moniäänisinä kuoroina yllättävän siivosti ja puhtaasti kajautetut kirkkohymnit, kuten ”gloria in excelsis deo”-kertsin kirkastama Angels We Have Heard On High. Levyn kovimmaksi vedoksi nousee kuitenkin juhlamiksattu menohitti American Jesus bändin 20 vuoden takaiselta menestysalbumilta Recipe For Hate.
