BAD RELIGION: How Could Hell Be Any Worse?

BAD RELIGION
How Could Hell Be Any Worse?
Epitaph

90-luvun puolivälissä juhlittiin uuspunkin kulta-aikaa. Green Dayn ja The Offspringin albumien myyntilukemat laskettiin miljoonissa ja olipa tyyli hetken aikaa MTV-mittapuulla hyvinkin trendikästä. Aikakauden suurin, kaunein ja vaikutusvaltaisin yhtye oli kuitenkin Los Angelesissa vuonna 1980 perustettu Bad Religion, joka oli jo 90-luvulle päästessään taivaltanut pitkän ja mutkaisen tien.

Bad Religion nautti arvostusta paikallisessa punk-skenessä ja How Could Hell Be Any Worse? (1982) oli aikaansa suhteutettuna kelpo pelinavaus. Tyylin löytyminen ei ollut kuitenkaan aivan yksinkertainen juttu. Bad Religionin biisintekijäkaksikko Greg Graffin-Brett Gurewitz heittäytyi tuolloin ajankohtaisen new wave -estetiikan pauloihin. Jälkimmäisen arvostelukykyä sumensivat miestä myöhemminkin kiusanneet crack- ja heroiiniriippuvuudet. Profeetallisesti nimettyä kakkosalbumi Into The Unknownista ei ole otettu toista painosta ja säädyllisesti se unohdetaan nytkin näitä remasteroituja painoksia julkaistaessa.

Pitkän hiljaiselon katkaisi vuonna 1988 ilmestynyt Suffer, jota monet pitävät yhä Bad Religionin parhaana albumina. Tuolloin melankolisten laululinjojen yhdisteleminen rivakasti kulkevaan, mutta melodiseen punk rockiin olikin jotain täysin uutta. Erityisesti Kaliforniassa levyllä oli massiiviset vaikutukset ja monet Sufferista inspiroituneiden teinien skeittipunk-yhtyeet ovat vieläkin kasassa.

Se mikä erotti Bad Religionin jo tuolloin aikalaisistaan ja sittemmin kopioijistaan, oli lähinnä Graffinin kirjoittamat tekstit. Evoluutiobiologiaa opiskelleen nuoren miehen lähestymistapa politiikkaan ja tuohon aikaan erityisen pinnalla olleisiin ympäristökysymyksiin oli poikkeava. Toki Graffin vihasi korruptuneita politiikkoja ja kristinuskon tekopyhää vaikutusvaltaa, mutta ajatukset puettiin huomattavasti älyllisempään muotoon. Monille punkkareille varmasti liiankin älylliseen. Against The Grain -albumin God Song käy esimerkistä: "Religion is just synthetic frippery/unnecessary in our expanding global cultural efficiency" -lauseen ajatus tuskin aukesi vaikkapa saksalaisille kuulijoille, joita jo tuolloin bändillä oli paljon. Kultakauden loputtua Bad Religion olikin Euroopassa suositumpi kuin Yhdysvalloissa.

Viimeinen Gurewitzin Epitaph-levymerkille tehty albumi oli Recipe For Hate (1993) , mutta jo Generator oli erään aikakauden kunniakas päätös. Vuonna 1992 elettiin Persianlahden sodan jälkitunnelmia ja levyn kappaleista Fertile Crescent ja Heaven Is Falling olivatkin suoria kannanottoja tilanteeseen. Tosin kappaleiden sodanvastainen lähestymistapa tarjosi eväitä pasifismiin ylipäätään.

Generator on levyistä popmaisin, mutta tunnelma on kaukana kepeästä, koska Graffinin tekstit olivat entistäkin kyynisempiä. Osansa saivat niin mediateollisuus (Only Entertainment) kuin bändi itsekin (No Direction).

Uudet remasteroidut painokset eivät sisällä aiemmin julkaisemattomia bonuksia.