BAD RELIGION: New Maps Of Hell

BAD RELIGION
New Maps Of Hell
Epitaph

Kahden edellisen vuosikymmenen tärkeimmästä punkrock-yhtyeestä on tullut oman genrensä Rolling Stones. Kukaan ei odota sen enää saavuttavan uransa lakipistettä, mutta silti sitä arvostetaan ja Greg Graffinin ja Brett Gurewitzin kynäilemiä kappaleita kuunnellaan yhä tarkasti. Harva tohtii enää suositella punk­papoille eläkepäiviä.

New Maps Of Hell jatkaa The Process Of Beliefista (2002) alkanutta ja The Empire Strikes Firstin (2004) vahvistamaa uuden nousun kautta nokittaen vielä näistä piirun verran. Biisintekijäkaksikko kierrättää kuuliaisesti tekemisiään, mutta onpahan Bad Religionilla sellainen katalooki, josta kelpaa parhaita paloja käyttää toisenkin kerran. Tallella ovat niin Graffinin tavaramerkiksi muodostunut sivistyssanoilla kikkailu (Germs Of Perfection) kuin harvinaisen suorasukainen tykityskin (Murder).

Tuntuu siltä, että kun bändi pääsi 90-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen kestäneestä ahdingostaan ja Gurewitz saatiin ankkuroitua pysyvämmin mukaan, se on vahvimmillaan pitkiin aikoihin. New Maps Of Hellilla on poikkeuksellisen paljon sydänalasta kouraisevia biisejä. Tyylillisesti ollaan lähellä levy-yhtiövaihdoksesta johtuneen hälinän jalkoihin jäänyttä Stranger Than Fictionia (1994).

Mutta mitä virkaa kolmannen kitaristin paikastaan palkkaa nostavalla Brian Bakerilla enää on?