BAD RELIGION: The Process Of Belief

BAD RELIGION
The Process Of Belief
Epitaph

Useamman vuoden haparoinnin jälkeen on Bad Religion saanut virkeää potkua toimintaansa. Stranger Than Fiction -levyn (1994) seuraajat olivat pääosin surullista kuultavaa ja moni varmaan tuomitsi yhtyeen tarun sammuvaksi. Kitaristi/biisintekijä Brett Gurewitzin liittyminen riveihin pitkän poissaolon jälkeen selittänee osan ryhtiliikkeestä, samoin bändin paluu legendaariselle Epitaph-merkille. Trendeistä piittaamattona yksikkönä Bad Religionin lienee nyt helpompi hengittää, kun edellisen lafkan asettamat myyntivaatimukset ovat poissa.
Vaikka Religion-miesten ikä hipoo jo neljääkymmentä, ei The Process Of Belief kärsi dementiasta tai lonkkavaivoista. Esimerkiksi Supersonic on yhtyeen asteikolla tiukinta pikapunkkia miesmuistiin, suoraa jatkumoa 80/90-lukujen kulta-aikaan. Gurewitzin vimmaiset vedot erottaa Graffinin mietiskelevämmästä materiaalista jo perstuntumalta. Olisiko jopa aihetta puhua punkin Lennon/McCartney-kaksikosta?
Vaikka yhtyeen uusiutuminen on lähinnä kosmeettista, voi tarkempi korva bongailla asioita, joihin Religion ei olisi takavuosina ryhtynyt/kyennyt. Brokenin akustiset kitarat sopivat standardi-mätön sekaan vallan mainiosti ja Sorrow-biisin ensimmäiset 30 sekuntia kuulostavat aivan The Policelta(!). Tämänkaltaiset suvantokohdat ainoastaan tehostavat levyn dynamiikkaa, rankkuus tuplaantuu kun Gurewitzin ranne pääsee taas viuhumaan ja särö laulaa tuskaansa, joten Sting-fanit voivat sittenkin jättää levyn suosiolla väliin.
The Process Of Belief on parasta mihin Bad Religion tänään pystyy. Suffer tai Recipe For Hate ovat kaukana edellä, mutta ajatkin ovat auttamatta toiset. Silti, jos tämän pistää samalle viivalle kuin valtaosan nykyisestä jenkkipunkista, on tulos melko varmasti Bad Religionille eduksi.