THE DECEMBERISTS: The Hazards Of Love

THE DECEMBERISTS
The Hazards Of Love
Rough Trade

Tämän levyn lauluihin keskittyessään kovasti lukutoukan oloinen Colin Meloy luuli kirjoittavansa musikaalia. Niitä ei kuitenkaan koskaan viety lavalle. Sen sijaan niistä syntyi hänen The Decemberists -yhtyeensä viides albumi, tunnin mittainen song cycle. Jopa tekstivihosta tutkittuna sen juoni jättää paljon mielikuvituksen varaan. Asiaa ei helpota Meloyn urakoiminen useammassa roolissa.

Rönsyilevä teemalevy kertoo Williamin ja Margaretin rakkaustarinan. Sivuosissa piipahtavat muun muassa kolme lastaan tappanut elostelija ja yhtä lailla pelottava Metsän Kuningatar, jonka osuuden tulkitsee kovasti PJ Harveylta kuulostava My Brightest Diamond -solisti Shara Worden. Levyllä vierailevat myös folkveijari Robyn Hitchcock, My Morning Jac­ketin pomo Jim James ja Margaretiksi kiinnitetty Lavender Diamond -yhtyeen kuulasääninen laulaja  Becky Stark.

The Hazards Of Love -levyn voi sen suuremmin epäröimättä nakata progressiivisen folkin koppaan. Toisaalta taitava yhtye heittäytyy nopeasti lempeistä Fairport Convention -fiiliksistä jykevän 70-lukuisen rockin pariin. Toistuvat melodia- ja tekstiteemat tarjoavat kuulijalle kiintopisteitä, mutta Picaresque-läpimurron (2005) leikkisästä folkpopista ollaan jo aika kaukana.

The Decemberists perustettiin vuosituhannen alussa Oregonin metsäisissä maisemissa. Sen julkaisupolun seuraaminen on äärimmäisen kiinnostavaa, mutta myös vaativaa. Tätäkin levyä kannattaa lähestyä pakottamatta ja ajan kanssa.

The Decemberists -yhtyeen johtaja Colin Meloy vastasi kysymyksiin kotoaan Portlandista, Yhdysvaltojen luoteiskolkasta.

The Hazards Of Love -albumi muodostuu seitsemästätoista toisiinsa sulautuvasta ja yhden tarinan kertovasta osasta. Onko se tarkoitettu kommentiksi yksittäisiin kappaleisiin suuntautuvaa digilatauskulttuuria kohtaan?

– Ei varsinaisesti. Levyä tehdessäni en ajatellut sitä kommenttina yhteen mihinkään. Minun puolestani ihmiset voivat kuunnella ja kuluttaa musiikkia ihan miten haluavat.

– Jos ihmiset haluavat kuunnella vain hittisinglejä, se on mielestäni ok. Rockmusiikki alkoi singleistä, joten se tuntuu ihan luonnolliselta. Vasta myöhemmin rockia ruvettiin julkaisemaan pitemmissä muodoissa.

– Itse tykkään kuunnella pitempiä musiikillisia kokonaisuuksia, viettää aikaa musiikin parissa. Tykkään pohtia sitä, miten edellinen laulu suhtautuu seuraavaan ja miten ne muodostavat yhden suuremman kokonaisuuden. Olen aina halunnut nähdä vähän vaivaa levyjen kanssa.

Miten hyvän teemalevyn erottaa huonosta teemalevystä?

– En osaa sanoa. Olen aika huono sillä alalla. Minun täytyy myöntää sivistymättömyyteni esimerkiksi The Whon rock-oopperoiden suhteen. Enemmän minuun ovat vaikuttaneet Hairin, Godspellin ja Jesus Christ Superstarin kaltaisten musikaalien levytetyt versiot.

– Yksi nuoruuteni tärkeimmistä levyistä oli Hüsker Dün Zen Arcade. Se on yksi niistä albumeista, joiden voin sanoa muuttaneen elämäni. Vaikka sitä pidetään teemalevynä, etenkin sen kolmospuolta (Zen Arcade ilmestyi tuplavinyylinä) voi kuunnella ihan yksinäänkin.

Kasvoit 80- ja 90-lukujen vaihtoehtorockin parissa. Miten päädyit sieltä vanhan brittiläisen folkin pariin?

– Olin ollut jo pitkään tietoinen, että on olemassa sellaista oikeasti coolia folkmusiikkia. Olin kuunnellut pitkään Robyn Hitchcockia, Poguesia ja Waterboysia. Ne kaikki ovat minulle tärkeitä artisteja. Joskus viisi tai kuusi vuotta sitten rupesin kaivautumaan syvemmälle.

– Folkmusiikissa ja etenkin vanhoissa kansanlauluissa minua kiehtoo se, että niiden tarinat muuttuvat koko ajan. Kappaleista ei ole yhtä oikeaa ja lopullista versiota. Kun ne levisivät laajemmalle ja laajemmalle, ne muuttuivat koko ajan. Kukin pystyi tekemään niistä oman tulkintansa.

Kauniiden folkosuuksien lisäksi The Hazards Of Love -levyllä kuullaan myös raskaampaa rockia kuin koskaan ennen The Decemberistsin levyllä. Oletko ruvennut kuuntelemaan myös vanhaa heavya?

– En ole. Minulla ei ole historiaa heavyn ja progen parissa. Olen kuunnellut hyvin vähän vanhaa heavya, mutta esimerkiksi Black Mountain on yksi viime aikojen bändisuosikeistani. Olen siis saanut vaikutteita Black Mountainilta, joka puolestaan on saanut vaikutteita varhaisesta heavysta.

– Itse asiassa olen ruvennut havaitsemaan joitain yhtäläisyyksiä hevin ja folkin välillä. Niissä on rinnakkaisia aspekteja ja mytologioita. Kumpaankin perinteeseen kuuluu tarinoiden kertominen. Mielestäni ne toimivat hyvin yhdessä.