THE DOORS: Live In Hollywood

Live In Hollywood vie meidät 33 vuoden taakse. On heinäkuu 1969, ja Hollywoodin Aquarius-teatteri on loppuunmyyty viikon jokaisena iltana. Tiistaista sunnuntaihin siellä esitetään suosittua hippimusikaalia Hair. Maanantaina tulee sitten The Doorsin vuoro, sillä tuottaja Bruce Botnickin johdolla on tarkoitus saada aikaan odotettu live-albumi. Aquariuksen jälkeen oli vielä vuorossa muita keikkoja, ja näistä äänityksistä sitten koostettiin vuonna 1970 ilmestynyt Absolutely Live, mutta nyt saamme tutustua The Doorsin keikkakuntoon vain noina Hollywoodin kuumina iltoina.

Tuona samana keväänä, vain neljää kuukautta aiemmin, oli toteutunut Miamissa se kuuluisa konsertti, jossa Jim Morrison oli halunnut katsoa, missä tulevat vastaan ilmaisunvapauden rajat, kun demokratian kehdossa esitetään shamanistista rock-rituaalia. Ja hän sai totisesti huomata, että ne rajat olivat äärimmäisen ahtaat: poliisit tulivat ja veivät tähden putkaan, kolmenkymmenen konsertin kiertue pysäytettiin heti alkumetreillä ja oikeustoimia oli tulossa. Siihen aikaan oli hyvän maun vartijoita kohtuuttoman helppo hätkähdyttää.

Aquarius-teatteriin saapuneet fanit saattoivat siis syystäkin odottaa vallankumouksellista rock-teatteria, mutta he taisivat saada vain kelpo keikan. Back Door Manista Light My Fireen etenevässä biisilistassa mitään yllätyksiä tarjota. Jim, Ray, Robby ja John ovat hyvässä, vaan eivät kenties siinä kaikkein intensiivisimmässä vedossaan. Jim Morrison, kaikkien nuorena nukkuneiden tähtien tavoin, sai ennenaikaisesta kuolemastaan sellaisen sankaruuden taakakseen, etteivät tällaiset konserttitaltioinnit ikipäivänä voi yltää median ja fanien rakentamiin myyttisiin mittoihin, mutta samalla tämäkin levy osoittaa, että Jim oli kuitenkin huomattavasti merkittävämpi musiikin tekijä kuin mitä tietyt kriitikot ovat viime vuosina antaneet ymmärtää.

On muuten mielenkiintoista huomata, että levykannen kuvat esittelevät hoikan ja siloposkisen Jimin jollain aurinkoisella ulkoilmakeikalla, vaikka nämä esitykset on talletettu teatterin intiimissä hämäryydessä ja kaiken lisäksi aikana, jolloin paksu parta peitti jo puolet Jimin kasvoista ja huonot elintavat alkoivat näkyä vartalon tukevoitumisena. Näinä päivinä, jolloin kokonainen viihdeteollisuuden haara keskittyy vain pakkaamaan vanhaa materiaalia uuteen kuosiin, pitäisi levyn kokoamisesta vastaavilla olla sen verran ammattiylpeyttä, että tällaiset virheet jäisivät tekemättä.