HECTOR: Total Live! 1991-2003

Arvio julkaistu Soundissa 12/2003.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Yksi suomalaisen rocklyriikan kantaisistä valmistelee seuraavaa studioalbumiaan. Ennen uusia lauluja on kuitenkin tilaisuus kuunnella Hectoria totaalisen elävänä. Total Live!

Arvio

HECTOR
Total Live! 1991-2003
Mirandos

Yksi suomalaisen rocklyriikan kantaisistä valmistelee seuraavaa studioalbumiaan. Ennen uusia lauluja on kuitenkin tilaisuus kuunnella Hectoria totaalisen elävänä. Total Live! 1991-2003 on tupla, jolla Hector esittäytyy sekä 25- että 35-vuotisjuhlakiertueellaan. Mukana on lisäksi seitsemän kappaleen otos viime keväänä Pave Maijasen kanssa tehdyltä Pekka ja Pätkä -rundilta. Tuplan ykkösosa on sisällöltään identtisenä soiva Hector In Concert vuodelta 1992.

Total Live! 1991-2003 esittelee Hectorin ennen kaikkea laulaja-lauluntekijänä, jonka levytysura ei ole ollut pelkkää zeniittiä. Konserttielämyksinä tuplan levyt näyttävät eroavan sikäli, että kevään 1992 kiertueella oltiin enemmänkin Mestarit Areenalla – tunnelmissa. Aivan kuin Tavastian ja Kaivohuoneen yleisöjä olisi ollut pakko miellyttää. Tuoreemmat äänitteet kuulostavat olennaisesti aidommilta.

Palkkasoturi ja Mandoliinimies ovat komea avauskaksikko, mutta Olen hautausmaa sovittuu turhankin "hauskasti". Hectorin 50-lukulaiset teiniballadi- ja rock'n'roll-tulkinnat ovat tälläkin kertaa tyylirikkoja siinä, missä Juodaan viinaa tai Viktor Klimenkolle tehty kasakkainen Näin on. Eivätkä muutamien biisien laulufraseerauksissa otetut vapaudet mene läpi läheskään yhtä hyvin kuin Bob Dylanin harjoittama taiteellinen "holtittomuus". Ralph McTellin Kuinka voit väittää, upean Eurooppa-albumin Woyzeck ja Lumi teki enkelin eteiseen vahvistavat käsitystä siitä, että Hector ei ole artistina varsinaisesti huumorimiehiä. Laulunsa ovat ehdottomasti parhaimmillaan silloin kun Hector on tosissaan, mutta ei tosikko.

Liven tuoreempi levy alkaa sekin tyylikkäästi. Yksinäinen tinasotamies saa seurakseen Mikael Wieheltä suomennetun, Pauliina Lerchen haitarin ranskalaisittain sävyttämän ja tunnelmaltaan brechtiläisen Nuorallatanssijan. V.A. Koskenniemen runoon täydennetty Satakielen laulu on pitkä ja suruista tehty ja ymmärrettävästi varsin kirjallisen kuuloinen esitys. Ykkösosaa vähemmän "rockisen" ja riehakkaan levyn parhaimmistoon erottuvat painavapoljentoinen Jäävalssi ja Nuku idiootti -albumin Sota on kaunis, joka saa kaiken mahdollistavana aikanamme uusia ulottuvuuksia suurvallan puijatessa valheillaan tyhmät liittolaisensa laittomaan sotaan.

Mestarien esittäminä Hectorin laulut palvelivat lähinnä nuoruuteensa juuttuneen yleisön nostalgiannälkää, mutta etenkin tämän tuplan toisen levyn kappaleet näyttävät voimansa rehellisemmän ja vilpittömämmän tuntuisina. 

Lisää luettavaa